Tyttö keinuu ukkosessa Ukkosessa! Uk-ko-ses-sa! Tuulta vasten keinuu Tyttö keinuu salamoita Jyrinöitä! Murinoita! Paljaat varpaat heiluu Tyttö keinuu sadetta tihkua ja taivasta Tuuli hiukset sotkee Tyttö keinuu hymysuin Ukkosessa! Uk-ko-ses-sa! Nauraa tuulen pois
Aloitan tänään uuden jutun. Koska välillä täytyy aloittaa uusia juttuja, muuten alan tuntea juurtuvani, jumittuvani, sammalen kasvavan kuuppani päälle. Tällä kertaa kyse on itseasiassa aika vanhasta jutusta, sillä kaikkihan tietävät ystäväkirjat. Ne ovat ihania. Koska minulla on aikuiseksi ihmiseksi harvinaisen paljon mielikuvitusystäviä, ajattelin aloittaa heille aivan oman ystäväkirjan[1]. Sen ensimmäisellä sivulla pällistelee […]
Mainosasioilla teitä tänään vaivaan siis. Te, hyvä rouva siellä takarivissä! Ja te, herra, joka yritätte peittää alkavaa kaljuuntumistanne kampaamalla pitkiä hiuksia ohimolta laikukkaasti päivettyneen kupolinne peitteeksi – juuri te – (se ei muuten auta) ja tietenkin te, tyttöseni, poikaseni, lapsoset kirkasotsaiset, joiden mieli on korruptoitumaton ja seikkailulle altis. Tunnetteko koskaan uupumusta arjessa, jonka vaikuttaa jotenkin… tavanomaiselta? […]
