Katsokaa nyt, mitä minä tein! Ihan ite! (Okei, atk-peikot löysi musan, mutta kuitenkin.) Kellopelikuninkaan kirjatrailerin! Saa jakaa kaikille tutuille ja tuntemattomille, sanoo peikot. Ja niin minäkin. Tää on niin hiano! Aah-hah-hah-haaa. Aah-ha-ha. Aah-ha-ha![1] [1] Tämän postauksen laadullahan ei ole sitten mitään tekemistä sen asian kanssa, että olen vääntänyt tätä koko […]
Täytettävä ja tulostettava versio ystäväkirjasta löytyy Värityskuvista.
Kun aloin kirjoittaa Kellopelikuningasta, pelkäsin ihan tosissani, että siitä tulee näkyvästi ns. väliosa. Mielessä poltteli jo päästä käsiksi Susikuningattareen, koska tietenkin trilogian päätösosa on se, jossa kaikki hauska juonittelu huipentuu, langanpäät keritään yhteen ja rytinä kulminoituu. Mutta jotta päästäisiin päätösosaan, pitäisi tapahtua tiettyjä asioita. Pelkkä alku ja loppu ei vielä tee […]
Tapasin Finnconissa Kirjasfäärin Taikan, jonka kanssa tuli puhetta kirjojen ääniraidoista, eli musiikista, jota kuuntelen kirjoittaessani. Musiikki yhdistyy voimakkaasti kirjoittamiseeni ja toimii samalla sekä tunnelman luojana että tekstin työstämisen myöhemmissä vaiheissa muistilappuna siihen, mitä milläkin kirjan kohtauksella halusin sanoa. Tekstiä editoidessa on toisinaan hyvä palata kappaleeseen, jota kuunteli kirjoittaessaan tarinan ensimmäistä versiota. Joskus […]
Kolme päivää. Kolme paneelia. Kaksi puheenjohtajuutta. Yksi tehtävä onnettarena. Yksi repeäminen haastattelussa. Yhdet julkkarit, kaksi esikoiskirjailijaa. Yksi pohjaton väsymys. Kaksi nettituttua tuoreine kustannussopimuksineen! Yksi värvätty novellisti. Kustantajaidentiteettiä etsimässä. Noottia höyrypunkista. Unohdettu hiuskiinne ja eilisen tukka. Dinosaurus. Laulavia kääpiöitä. Ghostbusters. Nymfi. Metrin pituisia kummituksia. Predator. Rakkolaastareita. Kissankorvat. Nova-voittajia. Osuuskummariemua. Atoroxin kuudes sija. Silitystä myötäkarvaan. Neuvo […]
