Näiden nettisivujeni etusivulla on lista linkkejä someista, joista minut löytää. Jos kävitte täällä viitisen vuotta sitten, lista oli pitkä. Olin aktiivinen kaikkialla, kaikissa isommissa someissa. Jokunen vuosi sitten jätin ensin Facebookin kokonaan ja pari vuotta sitten Twitterin. Tällä hetkellä minulla on enää kolme enemmän tai vähemmän aktiivista somea: Mastodon (+Pixelfed), LinkedIn ja Instagram.

Olin suunnitellut jo pidempään kirjoittaa hiukan siitä, miksi aloin karsia mittavaa somepresenssiä, mutta äskettäin Metan alustoille tehdyt moderointisääntöjen muutokset ovat tehneet asiasta enemmän kuin ajankohtaisen. Mistä on kyse?

Donald Trumpin presidentiksi valinnan vanavedessä Mark Zuckerberg päätti USA:n uuden hallinnon henkeä seuraavista muutoksista Metan alustoilla.

Asiasta uutisoi mm. Guardian ja Yle.

Lähde: ”Inside Meta’s dehumanizing new speech policies for trans people” 9.11.2025

Should I stay or should I go

Olen ollut kotimaisten kirjailijoiden eturintamassa luomassa itselleni somepresenssiä, joka tukisi kirjojeni ja minun kirjailijana näkyvyyttä perinteisen median ulkopuolella. Nettiaktiivisuuteni on ollut onnistunutta. Lähtiessäni Twitteristä minulla oli kuutisentuhatta seuraajaa. Se oli oikein mainio määrä seuraajia kelle tahansa kirjailijalle, joka ei ole Tommi Kinnunen, ja erinomainen määrä seuraajia kotimaiselle lanu-kirjailijalle. Tiedostin varsin hyvin, että lähtemällä Twitteristä menettäisin kontakteja esim. suomalaisen median toimittajiin – tai he minuun. Twitter on ollut pitkään nimenomaan toimittajien some.

Mutta oli myös täysin selvää, että kun Musk otti alustan haltuunsa, asiat menisivät pahempaan suuntaan jo aiemmin nettikiusaamisen ja äärioikeistolaisen öyhötyksen kurittamassa somenurkassa. Ja pianhan se todistettiinkin:

“It’s ostensibly a mainstream platform which now has bespoke moderation policies. Elon Musk is himself inculcated with radical right politics. So it’s behaving much more like a bespoke platform, created by the far right. 

Lähde: ”Racism, misogyny, lies: how did X become so full of hatred? And is it ethical to keep using it?” 5.9.2024

Oli ylitetty raja, jonka jälkeen Twitteriin jääminen kävi itselleni eettisesti kestämättömäksi.

Sekä Twitter/X että Meta ovat sosiaalisen median alustoja, jotka pyrkivät kaikin mahdollisin keinoin pitämään käyttäjänsä alustoilla mahdollisimman tiiviisti ja mahdollisimman pitkään. Mutta alustat eivät pysty siihen ilman ihmisiä: sosiaalisen median alustat eivät pidä ihmisiä vankeina niillä, toiset ihmiset pitävät. Kun puhun some- tai irl-tuttujen kanssa siitä, miksi he pysyvät alustoilla, jotka kokevat toimimattomiksi, epämukaviksi, pahaa oloa tuottaviksi, jopa pelottaviksi tai eettisesti kestämättömiksi, he antavat aina pohjimmiltaan yhden ainoan syyn:

”Koska muut ovat siellä.”

Tästä seuraa epämukava johtopäätös: jokainen meistä on se ihminen, jonka takia toinen ihminen jää.

Mistä seuraa väistämätön kysymys: haluanko minä olla se ihminen, jonka takia sinä jäät?

Some huumeena

Olen intensiivisesti uppoutuva, helposti innostuva, utelias tyyppi. Nämä ovat oivallisia ominaisuuksia ihmiselle, jonka työ vaatii sekä kykyä olla pitkiä aikoja hiljaa itsekseen ja toisaalta janoa tietää kaiken aikaa enemmän niin maailmasta kuin ihmisistä. Mutta on toinenkin tapa sanoa sama: olen helposti someen addiktoituva ihminen.

Olen rakastanut somea. Pidän ihmisten kanssa keskustelusta tekstimuodossa. Minunlaiselleni vahvasti introvertille tyypille olisi aivan mahdotonta tavata niin paljon ihmisiä kasvokkain kuin tapaan heitä somessa. Rakastan meemejä, rakastan nettihuumoria. Olen kokenut löytäneeni netistä asioita, joihin en välttämättä olisi törmännyt arjessa, olen oppinut ja ymmärtänyt somen kautta paljon sellaisia asioita sekä itsestäni että muista ihmisistä, joita en olisi välttämättä tajunnut tosielämässä. Some on antanut äänen monelle sellaiselle, jonka ääni ei ole aiemmin päässyt kuuluviin. It’s not all bad.

Minulle on silti aina ollut selvää, että algoritmisomet ovat huumetta. Tätä nykyä niiden toimintaperiaatteet lienevät selviä useimmille (tai näin toivon). Kaupallisten sosiaalisten medioiden koko rakenne on kehitetty koukuttamaan ihmisiä. Samalla kun se ruokkii voimakkaita, koukuttavia tunteita ja syöttää meille jatkuvan virran virikkeitä ja nopeita endorfiinin lähteitä, se syö meiltä aikaa, keskittymiskykyä ja pidemmän päälle myös järkeä.

Kun TikTok alkoi olla Suomessa iso juttu, moni kirjailija joutui pohtimaan suhtautumistaan alustaan. Alustan ongelmallisuus oli jo silloin tiedossa, mutta kertomukset TikTokissa aktiivisten kirjailijoiden suosiosta ja pitkistä jonoista kirjamessuilla alkoivat luoda muille paineita siitä, että se olisi alusta, jolla erityisesti nuorille kirjoittavan olisi oltava.

Mutta alustan ongelmallisuus on tiedossa.

Amnesty Internationalin artikkelissa listataan TikTokin algoritmin vaikutusta nuorten mielenterveysongelmiin:

• Technical research in partnership with the Algorithmic Transparency Institute and AI Forensics using automated accounts showed that after 5-6 hours on the platform, almost 1 in 2 videos were mental health-related and potentially harmful, roughly 10 times the volume served to accounts with no interest in mental health.
• There was an even faster “rabbit hole” effect when researchers manually rewatched mental health-related videos suggested to “sock puppet” accounts mimicking 13-year-old users in Kenya, the Philippines and the USA.
• Between 3 and 20 minutes into our manual research, more than half of the videos in the ‘For You’ feed were related to mental health struggles with multiple recommended videos in a single hour romanticizing, normalizing or encouraging suicide.
• TikTok’s very business model is inherently abusive and privileges engagement to keep users hooked on the platform, in order to collect evermore data about them. It unequally applies protections for users around the world.

Lähde: ”Driven into the darkness – How TikTok encourages self-harm and suicidal ideation” 7.11.2023

Katleena Kortesuo on kirjoittanut asiasta suomeksi blogissaan:

”Videosovellus Tiktok on suosituin sosiaalisen median palvelu lasten, teinien ja nuorten aikuisten parissa. Suomessa on jo kaksi miljoonaa Tiktokin käyttäjää, joista 400 000 on alaikäisiä. Erityisesti lapsikäyttäjien määrä kasvaa nopeasti.

Tiktokissa on paljon viranomaisia ja somevaikuttajia, jotka ikään kuin validoivat kanavaa. Nuori voi väittää vanhemmilleen, että kanava on turvallinen, koska ”poliisikin on siellä”. Onko silti järkevää tai eettistä olla läsnä vaarallisessa kanavassa vain ta­voit­tavuuden vuoksi?

Eihän poliisilla tai somevaikuttajalla ole julkista somepresenssiä myöskään dark webissä, vaikka silläkin tavoittaisi ihmisiä.”

Lähde: ”Tiktok – Kiinan kybersota länttä vastaan” 2.1.2024

TikTok tekee pohjimmiltaan samaa mitä Meta ja Twitter/X, mutta sen predatorinen luonne suhteessa lapsiin tekee siitä tällä hetkellä erityisen haitallisen. Lasten ja nuorten somessa viettämä aika on tätä nykyä huolestuttavan suuri. Osa nuorista on käytännössä kaiken vapaa-aikansa puhelimella tajuamatta kunnolla edes tekevänsä niin*. Kuten Kortesuokin kirjoituksessaan toteaa, somessa vietetty aika on jostain muusta pois.

Someaddiktoituneelle aikuisille on kiusallista ajatella, millaisissa somemaailmoissa lapset elävät. Onhan oltava siellä, missä ihmiset ovat, on pysyttävä ajan hermolla, sitä paitsi kaikkihan somessa ovat, tarvitsen tätä näkyvyyttä, voin lopettaa milloin vain, jos tahdon. Jokainen voi itse valita, onko somessa vai ei.

Vai voiko?

On palattava kysymykseen: haluanko minä olla se ihminen, jonka takia sinä jäät?

Haluanko minä olla ihminen, jonka takia sinun lapsesi jää someen, joka on hänelle haitallinen?

Kirjailijana somessa

Netti ja sosiaalinen media ovat tuoneet kirjailijoiden ulottuville lohikäärmeen kulta-aarteen ajatuksia, ilmiöitä, informaatiota ja kommunikaatiota. Ne ovat antaneet heille myös tavan olla kosketuksissa yleisöönsä eri tavalla kuin koskaan ennen sekä kirja-alan portinvartijoista vapaan väylän tuoda tuotantoaan esiin. Somessa lanu-kirjailijakin voi olla olemassa ihan aikuisena, ajattelevana ihmisenä, eikä jonkinlaisena koko kansan lempeästi hymyävänä satutätinä tai -setänä**.

Toisaalta kirjailijana näen todellisen vaaran siihen, että algoritmin tiivistämissä somekuplissamme alamme liikaa onkia tarinoitamme samoista pienistä lammikoista. Some tykittää niin meille, lukijoille kuin kustantajillekin jatkuvasti palautetta siitä, millaista kirjallisuutta nyt kannattaa kirjoittaa, lukea ja kustantaa. Taiteilijoilla, jotka olemme muutenkin tuntosarvet herkillä kohti maailmaa, se saattaa alkaa vaikuttaa siihen, miten tarinoitamme kirjoitamme, mistä kirjoitamme, mistä kannattaa kirjoittaa. Alammeko lopulta kirjoittaa kaikki samoja tarinoita samalla kaavalla, kätevästi tunnistettaviksi troopeiksi ja mainossloganeiksi paketoitavina?

Mutta hei, se ihana, makea huomio! Näkyvyys, josta mahdollisesti tirahtaa lehtiarvostelu tai kouluvierailu! Kun perinteisen median kulttuuritoimitukset kuihtuvat, olemmeko me edes olemassa, jos meillä ei ole someja?

Viime vuosina olen ajatellut yhä enemmän sitä, minkä hinnan me tästä huomiosta maksamme, ja onko se sittenkään sen arvoista. Suljin jo vuosia sitten henkilökohtaisen Facebook-tilini, koska huomasin olevani alustan takia jatkuvasti hiukan ahdistunut. Vaikka siellä oli hyviä ystäviäni. Vaikka siellä käytiin mielenkiintoisia keskusteluja. Nykyään olen ahdistuneempi siitä, mitä algoritmisomet tekevät muille.

Olen huolissani siitä, millaisia pidemmän ajan vaikutuksia tuntikausien päivittäisellä tiktokkaamisella on lasten keskittymiskyvyn ja ajattelun kehittymiseen. Olen huolissani äärioikeiston, rasismin ja naisvihamielisyyden noususta, jota kaupallisten sosiaalisten medioiden toiminta ja valinnat vahvistavat. Olen huolissani siitä, mitä Twitteriin/X:ään jääminen tekee meidän toimittajillemme, yhteiskunnallisille vaikuttajillemme ja poliitikoillemme. Aikuiset eivät ole immuuneja somen jatkuvalle, negatiiviselle tykitykselle.

Olen huolissani siitä, että Meta, TikTok ja X tekevät meistä typeriä ja riidanhaluisia, kyvyttömiä rakentamaan, kuvittelemaan ja luomaan jotain parempaa.

Not all somet

Siirryin Twitteristä aivan eri arvopohjalta toimivaan sosiaaliseen mediaan, Mastodoniin (laajemmin Fediverseen). Olin täysin kyllästynyt siihen, mihin suuntaan kaupalliset, tekstipohjaiset somet olivat menossa ja menettänyt uskoni siihen, että saisin niistä henkilökohtaisesti enemmän hyvää kuin pahaa. Mikä tärkeämpää, ymmärsin niiden tekevän aktiivisesti pahaa maailmassa.

Mastodon on hajautettu, algoritmitön sosiaalinen media. Hajautus tarkoittaa sitä, että yhden megakorporaation sijaan se koostuu lukuisista instansseista, joita usein ylläpitävät yksittäiset ihmiset. Käyttäjä voi valita instanssin tai useamman itselleen sen mukaan, millaisen käyttäjäkokemuksen haluaa. Mikäli instanssiinsa on tyytymätön syystä tai toisesta, sitä voi myös vaihtaa menettämättä seuraajiaan tai seurattaviaan. Instanssit keskustelevat keskenään, eli voit seurata ja tulla seuratuksi instanssirajojen yli. Itse olen tällä hetkellä löydettävissä instanssilla mstdn.social, joka on yksi fediversen suuremmista instansseista. Mstdn.social on kolmas intanssi, jota kokeilin kuin Kultakutri konsanaan***, ja jonka sitten myös totesin itselleni sopivimmaksi. Instanssi on vakaa, sitä pitää sympaattinen hollantilainen kaveri, jolla on arvot kohdillaan ja kaksi punaista kissaa, joista hän julkaisee kivoja kuvia.

Fediverseen liityttyäni on tosin käynyt ilmi, että onnistun koukuttamaan itseni varsin hyvin myös algoritmittömään someen. Ilmeisesti koukutun nimenomaan ihmisiin, ja algoritmi on se, joka saa minut voimaan huonosti. Tämä on ollut jännittävä oivallus.

Olen ollut silti tyytyväinen päätökseeni siirtyä Mastodoniin. Keskustelukulttuuri alustalla on terve ja siellä on kiinnostavia tyyppejä, jotka ovat suunnattoman kiinnostuneita mitä erilaisimmista asioista: luonnosta, kulttuurista, kielistä, politiikasta, vaateompelusta, pyöräilyaktivismista, musiikista ja pieruvitseistä****. Kirjallisuuden markkinoinnin tehokanava se ei varsinaisesti ole, mutta tarjoaa itsekseen työtä tekevälle virtuaalisen kahvihuoneen, jossa rupatella niitä näitä. Toisaalta se vuorovaikutus, jota siellä kirjallisuudelle saa, on huomattavasti konkreettisempaa kuin vaikkapa Twitterissä, jossa riitti kyllä puhetta kirjallisuudesta, mutta vähemmän tekoja. Mastodontit lukevat, puhuvat lukemistaan kirjoista ja ostavat kirjoja. Ja enpä kyllä mistään muusta somesta ole voinut edes kuvitella saavani komeaa ja erittäin käsinkosketeltavaa Finlandia-pystiä.

(Koska joku kuitenkin kysyy: ei, en ole luomassa tiliä Blueskyhin. Cory Doctorow summaa tässä kirjoituksessa hyvin sen, miksi Bluesky on vaarassa muuttua tulevaisuudessa jälleen yhdeksi Twitteriksi. En jaksa enää yhtään Twitteriä.)

IG

Minulla on edelleen tili Instagramissa. Olen tykännyt IG:sta, se on ollut minulle kaupallisista someista stressivapain. Kevyt ja huoleton hupsuttelusome. Se on ollut myös se some, johon olen ohjannut nuoret lukijani seuraamaan kirjailijakuulumisiani.

Toisaalta keskustelun alustana se on ollut aina aika hyödytön ja toiminnoiltaan kömpelö ja käyttäjäepäystävällinen*****. IG on ollut myös valtava aikasyöppö. Ja koukuttava. Olen viime syksystä lähtien vähentänyt tietoisesti IG:n käyttöä puhtaasti henkilökohtaisista ja ajankäytöllisistä syistä. Mutta Meta on nyt ottanut askeleen suuntaan, joka voi vain johtaa vähemmistöjen syrjintään ja pahimmillaan väkivaltaan ja sodanlietsontaan. Se ei sinällään ole Metalle edes mitään uutta:

“In 2017, the Rohingya were killed, tortured, raped, and displaced in the thousands as part of the Myanmar security forces’ campaign of ethnic cleansing. In the months and years leading up to the atrocities, Facebook’s algorithms were intensifying a storm of hatred against the Rohingya which contributed to real-world violence,” said Agnès Callamard, Amnesty International’s Secretary General.

In the months and years leading up to the atrocities, Facebook’s algorithms were intensifying a storm of hatred against the Rohingya which contributed to real-world violence,” said Agnès Callamard, Amnesty International’s Secretary General.”

Lähde: ”Myanmar: Facebook’s systems promoted violence against Rohingya; Meta owes reparations” 29.9.2022

He vain tekevät tätä tästedes tietoisesti ja vakain aikein. Moni tiedostava tuttuni on ahdistunut. Minäkin. Monen ikäiseni ainoat somekanavat ovat Metan kanavia. Olen tyytyväinen, että minulla on enää vain tämä yksi, ja sekin on ollut yhä vähemmällä käytöllä. Mutta mitä nyt? En ainakaan voi enää puhtaalla omallatunnolla suositella sitä nuorille lukijoille. Instagramin käyttäminen tuntuu suoraan sanottuna likaiselta.

Olenko minä jatkossakin se, joka pitää sinut siellä? Oletko sinä se, joka pitää minut?

Lähteminen someista ei ole helppoa. Kun siellä on ne muut.

Mutta hei hei hei. Jokainen valitsee itse, onko jossain somessa vai ei. Otat vaan ittees niskasta. Ei meistä kukaan niinku oikeasti koukussa ole. Eikä se paha niin pahaa ole, ettei kestäisi. Mun kuplassa ei ole kuollut kukaan, good vibes only. Joskus se tuntuu hyvältä.

Me voitaisiin lopettaa milloin vain.

* Kyllä, nuoret löytävät somesta myös hyödyllistä tietoa, vertaiskokemuksia ynnä muuta kivaa niin kuin me aikuisetkin. It’s not all bad.

** Rooli, jonka sekä perinteinen media että kirja-ala itsessään meille aivan liian usein haluaa varata, esim. rajaamalla kirjamessuilla lastenkirjallisuusaiheisen ohjelman pelkästään lapsille suunnatuiksi ohjelmiksi, lasten lavoille, pois aikuisten silmistä.

*** Ensimmäinen oli Mastodonin suurin instanssi mastodon.social, josta kuulin vasta liityttyäni, että sitä pidetään huonosti moderoituna ja että tämän vuoksi monet pienemmät instanssit pitävät siihen etäisyyttä. Toinen instanssini oli suomalainen, aivan liian pieni omaan makuuni ja sittemmin sen ylläpitäjäkin kyllästyi ja lähti liput liehuen takaisin Twitteriin/X:ään.

****prööt vaan, eliitin-some. Puhun juuri teistä.

***** Meta mm. päätti aivan puskista, että tämä minun kirjailijasivuni on epäilyttävä. Valitukseeni ei ole tullut vastausta, enkä tätä postausta kirjoittaessani edelleenkään tiedä, voiko tätä edes jakaa Metan kanaviin.