Näin äitienpäivää lähestyttäessä tulin pohtineeksi, ovatko äidit itseasiassa luokiteltavissa yliluonnollisiksi olennoiksi. Ja jos ovat, mihin olentokategoriaan he mahtavat sijoittua?

 Äidit (Mater mater) ovat nimittäin merkillisiä olentoja. He ovat ihmeellisen kestäviä. Jaksavat kantaa päivästä toiseen pyykkiä ja lapsia ja lavoittain maitoa kaupasta kotiin. He nousevat keskellä yötä hieromaan kasvukipuisia jalkoja ja luuttuamaan eksyneitä unipissoja kenkähyllystä. Äidit ovat myös pelottavan voimakkaita, sillä heidän harteillaan lepää koko maailman paino. Lapsiaan puolustaessaan äidit ikään kuin kasvavat silmissä ja heidän koko olemuksensa muuttuu suorastaan petomaiseksi. Äitien tiedetään pelkällä mulkaisulla[1] muuttaneen joidenkin gnu-laumojen migraatioreittejä Afrikan savannilla[2]. Heidän kärsivällisyytensä ei ole edes mitattavissa tavallisilla mittareilla, vaan sille on täytynyt kehittää kokonainen uusi järjestelmä. Sen perusmittayksikkö on äitiimi. Keskivertoäiti yltää 6-8 äitiimiin, keskivertoviilipytyn edustaessa arvoa 10. Vertailun vuoksi, keskivertolapsen kärsivällisyys on n. 0,000001 äitiimiä.

Melkein kuka tahansa kadulla vastaan tuleva, aivan tavalliselta henkilöltä vaikuttava naisihminen saattaa olla ulkokuorensa alla Äiti. Mikä vielä kummallisempaa, kuka tahansa nainen saattaa jossain elämänsä vaiheessa muuttua Äidiksi. Tavallisesti transformaatioprosessi kestää 9-10 kk ja siihen liittyy vatsankasvua ja kaikkea ällöttävää, mutta historiasta tiedetään erikoisempiakin tapoja[3].

 Äitejä on hyvin vaikea erottaa silmämääräisesti väkijoukosta, mutta on muutamia keinoja selvittää totuus:

•  Äidit ovat komentelevaisia. Heillä on usein hyvin kantava ääni. Vähän niin kuin lohikäärmeillä, mutta aika tavalla voimakkaampi. Todella vaarallisia äidit ovat kuitenkin silloin, kun he puhuvat erittäin hiljaa. Silloin he syyllistävät, ja se onkin äitien salatuista voimista kaikkein pelottavin. Onneksi useimmat äidit käyttävät syyllistämisvoimaansa lapsiin vain hyvin harvoin.
•  Äidit itkevät herkästi. Varsinkin uudet äidit. He itkevät ilosta ja surusta. He vollottavat, kun naapurin kissa saa pentuja ja tihrustavat tippa silmäkulmassa, kun elokuvassa pussataan kovasti. He hyökkäävät lastensa kimppuun kuin iilimadot ja nyyhkivät näiden tukkaan juuri silloin, kun pitäisi olla reipas ja isot pojat katsovat.
• Muutamilla äideillä on hyvin suuri maha. Joskus mahassa on vauva, toisinaan ei. Koskaan ei kannata kuitenkaan kysyä, sillä äidit voivat olla hyvin herkkiä mahansa koosta.
•  Äideillä on tissit. Ne on pehmeät, mutta jos niitä löllöttää vieraiden edessä, äidit saattavat hermostua.
•  Äideillä on rahapussissa valokuvia pöljänä tuijottavista pallopäistä, jotka muistuttavat etäisesti heidän lapsiaan. Mikäli kyseessä on isoäiti[4], kuvia saattaa olla niin paljon, että pussi tursuilee ja pursuilee saumoistaan, eikä sinne mahdu lainkaan rahaa.
•  Äideillä roikkuu usein jalassa tai kädessä pieniä ihmisiä. Tästä ei kannata hätääntyä, äiti ei käytä näitä ihmisiä käsilaukkuna ja saappaana. Ne ovat hänen lapsiaan.

[1] Ns. Paha silmä.

[2] Sofie N’gorongoro (Migration of The Wildebeest in Eastern Africa – A Study of Change, 1997).  

[3] Esim. tapaus Haikara  http://www.youtube.com/watch?v=aG9Kpd4TXB0&playnext=1&list=PL1F48E7ABBB592B07 ja tapaus Lentokone http://www.interpedia.fi/adoptio.

[4] Äitiyden jalostunut muoto. Kehitys toimii vähän niin kuin Pokemoneilla: aikansa taisteltuaan alati kasvavia pyykkivuoria ja vihaisia teinejä vastaan äiti pääsee siirtymään seuraavalle tasolle. Isoäitien kärsivällisyys yltää hämmästyttäviin lukemiin, sillä isoäideistä tiedetään mitatun jopa 9,97 äitiimin arvoja. 

Kaikki artikkelissa nähdyt äidit kummittelevat Magdalenan kotikirjaston albumeissa.