En ole ainoa, joka on tätä mieltä. Sarjakuvan innoittajana toimi tämä blogipostaus.
Netissä on pöhisty viime aikoina naisten ja tyttöjen asemasta erilaisissa nörttialakulttuureissa: mm. pelaajina, sarjakuvien lukijoina ja sarjakuvahahmoina, jopa tiedenaisina[1]. Vaikka yhä suurempi osa nörteistä on naisia, meitä ei tunnuta edelleenkään oikein näkevän. Nörttinä ja naisena paheksun.
Aihepiiristä kiinnostuneita kehotan tutustumaan mainioon Nörttitytöt-blogiin.
[1] Tapaus Science: It’s a Girl Thing!, tapaus Anita Sarkeesian yms.
Ihana <3 Minä olin ns. poikatyttö, mutta toisaalta leikin myös My Little Ponyilla. Tosin luinkin juuri HS:stä, että MY Little Ponyjen harrstajat ovat nytkyään 15-25 -vuotiaita miehiä, niin että ehkä se selittääkin asian. Äitiinini Simone de Beauvoirin Toinen sukupuoli teki suuren vaikutuksen, joten meillä ei leikitty prinsessaleikkejä. Mutta ei kyllä aseillakaan, meillä luettiin ääneen Suurta rauhankirjaa.
Hm… mitä tästä päättelemme? Emme mitään, mutta tuo puku voisi olla passeli tyttärelleni.
Kyllä se on niin, että jos liian tarkkoja lokeroita ihmisille luodaan, niihin ei mahdu enää kukaan. Eläköön tytöt ja pojat ja kaikki siltä väliltä. 🙂
Huu, olin mä sun blogia aiemmin lukenut, vaikka syvästi hämmennyinkin siinä Telakan terassilla ja uskoin hetken, etten ollutkaan. Myös Hilde ja herne lämmittivät sydäntäni 🙂
Aivan, sä tarkoitit sitä aivopierua silloin! 😀 Hilde on jollain kammottavalla tavalla ihana. Jonkinlainen Renfield-hahmo. Tavoitteenani onkin hankkia jonain päivänä oma Hilde. 🙂