Con-paikka Alandica ja hotelli Arkipelag, jossa iltabileiltiin.

Eli… Virkeimmät teistä tietänevät, että viikonloppuna iso osa Suomen spefikansasta vaelsi Ahvenanmaalle Archipelaconiin. Kuten aina conien jälkeen, takki on täysin tyhjä ja kesälomalaisen matkajalka vipattaa jo toiseen suuntaan, joten tämä(kin) raportti on vahvasti kuvapainotteinen. En ottanut läheskään niin paljon kuvia kuin olisin halunnut, sillä ohjelmani oli tiukka (joskin antoisa). Kannattaa käydä katsomassa kuvia conin fb-sivuilta ja vaikkapa Osuuskumman fb-sivuilta ja Twitter-tililtä.

Conit ovat ihmeellisiä paikkoja. Sitä tuntee astuneensa johonkin kummalliseen rinnakkaisulottuvuuteen, jossa kaikki ovat yhtäkkiä hirveän kiinnostuneita samoista (omituisista) asioista kuin sinä ja loikkivat riemastuneina syistä, joita ulottuvuuden ulkopuolisten asukkien on vaikea käsittää. Kaikki hymyilevät. Jostain kuuluu laulua. Vastaan kävelee Helinä-keiju.

Ja se on ihan normaalia. Siellä.

Sitten kun tulet pois, et oikein tiedä, miten suhtautuisit arkimaailmaan. Se, mitä on koettu, tuntuu unelta. Ehkä siksi, että suurimman osan aikaa olit maanisessa tilassa, jossa unohdit hyvästä yrityksestä huolimatta syödä ja juoda tarpeeksi ja tietenkin nukuit aivan liian vähän. Kotimatkalla yrität päästää irti rinnakkaistodellisuudesta, mutta se on vaikeaa. Kovin vaikeaa. Sillä samalla kun yrität päästää irti, yrität pitää kiinni. Emmekö me voisi pysyä siinä keijujen ja haltioiden lumotussa maailmassa ikuisesti? Yhdessä? Emmekö me voisi edes yrittää?

Keskellä yötä niityn keskellä jatulintarha. Joku hihhuli myös.

Lilla holmenin voikukannälkäisiä pupuja.

Kesäyön lokki, joka päästi lähelle.

Maailmanvalloitusta suunnittelemassa. Ensimmäinen asia: Iso tykki.

Pidin hurjasti Maarianhaminasta. Ehdottomasti kesäkaupunki, jossa pitää käydä. Kaikki oli niin pientä ja siistiä ja suloista.

J. S. Meresmaa ja Shimo Suntila tekevät salaisia käsimerkkejä.

Cheryl Morganin luento LGBT-supersankareista oli mainio.

Steampunk-hienoutta!

Here Be Monsters.

Otoksia taidenäyttelystä.

Taiteilijoita.

Kimmo Isokosken upean yksityiskohtaisia avaruustöitä.

Se söpöin conittaja.

J. S. Meresmaa, mini-Totoro, omenamehu ja hymy.

Yhytin tukkasiskoni Gaie Seboldin sunnuntaina yhteiskuvaan.

Rakkautta ja raateluhampaita oli yksi antoisimmista paneeleista koko viikonloppuna. Tupa oli täysi ja kaikilla oli hauskaa. Ohjelma-aikaa tälle olisi hyvin voinut varata tunnin lisää.

Lady Loki, aivan ihana.

…aaand I’m off! Perinteinen hyppykuva Alandican edustalla. Kiitos järjestäjille, viikonloppu oli huikea!

Kotimatkallakaan ei ollut ollenkaan hassumpaa. Ensimmäinen todellinen kesäpäivä. <3