Voi jumankeka. Nyt se Magdalena onpi laitettu Kariston uutisiin. Kattokaa ny. Onpi se tietysti mukavaa, että joku hourupää silloin tällöin myötäileepi emännän touhuja, mutta tartteeko sitä tunkia ihan tuollatti naaman kanssa lehtiin? Myö peikot nimittäin tiijetään, mihin tuommonen johtaapi. Kauhiaan elvistelyyn! Ni. Ensinä se onpi niin kryptozoologia ja nyt siitä tulee oikia kirjailijakin? Aikasta paksua! Ottakaapi siellä Karistolla huomijoon, että myö peikot joudutaanpi sitten sen omaa ihtiään täynnä olevan emännän kanssa elämään. Sen piä paisuupi kohta niin isoksi, ettei ovista mahu. Mitäs sitten tehdään? Maksaako Karisto meille uudet ovenpienat, häh? Häh!
Jos meijän onpi jotain hyvää tästä kaikesta kaivettava, niin meijän mielestä tuo Mörkö Möö ja Mikko Pöö on mahottoman hauska opus. Se tuleepi kyllä kauppoihin vasta ensi vuoden puolella, mutta myö ollaanki täällä sisäpiirissä, myö saahaanpi lukea kaikki emännän jutut etukäteen. Hähhää. (Nekin, jotka se pistääpi lukon taaksen kaappiin. Myö tiijetään, missä se pitääpi sitä avainta.)
On kyllä mahdottoman ihastuttava kirjailijakuva! Hmm… Mitenkäs nyt tulikaan mielihalu katsoa Deadwoodia… 😉
Se on tuo Saanan ”high noon” -katse. 😀
Onnea vaan atk-peikoille leveän emännän käsittelyyn! Tämä täti tietää nyt, mitä kummitytölle hankitaan ensi vuonna synttärilahjaksi 🙂
Aika röyhkeitä nuo peikot… Hetkeksi kun selkänsä kääntää. *jupijupi*
Kirjailija kiittää. Kumartaisi myös, mutta ei ehkä pystyisi enää nostamaan päätään ilman vinssiä. 🙂
Onnea täältäkin, todella hieno kuva ja kuvaus!!! Kutkuttavaa!
Grazie mille, Vera! 🙂
Jospa nyt peikot kumminkin ajattelisivat vähän nenäänsä pidemmälle. Eikös se kuitenkin ole hyvä että joku tekee töitäkin välillä. Saavat peikotkin sitten vähän voita leivälle 😀
Onnea kirjailijalle! Onpahan upea kuva kuitennii… 😀
Näin on! 🙂