Vuosittain parhaalle spefi-novellille jaettavan Atorox-palkinnon ehdokasasettelu on loppusuoralla. Vielä on puolisentoista kuukautta aikaa lukea mainiota suomalaista spefinovellistiikkaa ja ehdottaa parhaita niistä viralliselle ehdokaslistalle. Hommahan toimii siis niin, että tässä vaiheessa saa ehdottaa mitä tahansa tällä listalla olevaa novellia (tai jos novelli ei ole listalla, ilmiantaa se kisan järjestäjille), ja ehdokaslistalle päässeistä tarinoista valitaan vuoden paras.
Kuten listasta näkyy, spefi-novelleja julkaistaan vuosittain aika hurja määrä, ja vain harvat ehtivät niitä kaikkia lukea. Useimmat luultavasti lukevat vain muutamia julkaisuja tai muutamia novelleja. Monimuotoisuuden ja tasapuolisuuden vuoksi olisikin tärkeää, että monenlaiset lukijat ehdottaisivat novelleja, jotka ovat tehneet heihin vaikutuksen. Ajattelin listata hieman omia tärppejäni. Olen yksi noista, jotka ehtivät lukea vain muutamia julkaisuja, joten lista on hyvin subjektiivinen.
Itseltäni ilmestyi viime vuonna kolme novellia: Hänen kuvansa (Käärmeenliekit), Kaunis Ululian (Kristallimeri) ja Vainaansuo (ROCKNOMICON). Minulla ei ole – hämmästyttävää kyllä – tapana äänestää itseäni, vaan tykkään värvätä hommaan muita, notta äänestäkää, jos mikään värähti niitä lukiessa.
Ei mitenkään yllättävää liene se, että viime vuoden julkaisuista Osuuskumman ROCKNOMICON on itselleni tutuin. Se julkaistiin sen verran myöhään vuodesta, että hieman pelkään sen heijastuvan novellien pääsyyn ehdokaslistalle. Mikä on sääli, koska kokoelmassa on useita loistavia tarinoita.
Antologian Atorox-kelpoiset novellithan olivat:
Maija Haavisto: Perjantai-illan huumaa
- Sympaattinen pieni tunnelmapala transnuoren elämästä.
Sari Peltoniemi: Akanvirta
- Tämä oli ihana, taattua Sari Peltoniemeä. Todella suloinen tarina.
Jussi Katajala: Rock’n’roll ei kuole koskaan
- Tämän kustiksena nauroin monet kerrat. En ole ihan varma, mitä se kertoo minusta, koska tämä on kuitenkin hömmm kauhutarina. Mutta Katajalan musta huumori iski meikäläiseen.
Tarja Sipiläinen: Tappava riffi
- Antologian toinen hauska pätkä, mutta eri tavalla. Onnettomia muusikoita ja tienristeyksiä keskiyöllä.
Juha Jyrkäs: Turvapaikka
- Tässä novellissa oli tasoja. Scifiä, kauhua ja kansanperinnettä ja kaikki jyrkäsmäiseen tyyliin, toki. Mutta myös aika raastava kuvaus masennuksesta.
Magdalena Hai: Vainaansuo
- Tämä novelli lähti syntymään näiden ihanien naisten musavideosta. Tämä nainen ja tämä ääni olivat myös osaltaan synnyttämässä tarinan päähenkilöä.
J. Pekka Mäkelä: Merkillinen hedelmä
- Antologian Erilainen Tarina. Pidin hirveästi J. Pekan hiljaisesta, eleettömästä kerronnasta. Tällaiset tarinat jäävät helposti toiminnallisempien pätkien jalkoihin, mikä on sääli. Suosittelen lämpimästi.
Janos Honkonen: Maailmanlopun meininki
- Oi oi oi. Kun luimme Morren kanssa Janos Honkosen Maailmanlopun meiningin ensimmäisen version, tiesimme heti, että tämän pitää olla antologian viimeinen pitkä novelli. Mahtava novelli. Goes with a bang.
Shimo Suntila: Encore
- Shimo Suntilan Encore sitoo ROCKNOMICONin kauniille, täydelliselle rusetille.
~oOo~
Muutamia muita tärppejä:
- Käärmeenliekkien novelleista olen edelleen ehtinyt lukea vain osan, mutta esimerkiksi J. S. Meresmaan Hyvä emo oli hieno historiallinen novelli. Meresmaa on todella löytänyt oman juttunsa vaihtoehtohistoriasta. Tsekatkaa erityisesti se, millä tavalla hän laittaa hahmonsa puhumaan.
- Spinissä ilmestynyt Anu Korpisen Tähden hauta on novelli, jonka luin jo Nova-tuomarina. Järkyttävän kaunis lovecraftiaaninen satu. Miettikääpä sitä.
- Viimeinen Ursula oli hurjan laadukas paketti. Pari novellia jäi erityisesti mieleeni: Elisabeth Sarantin Emilie ja rautahevonen sekä Acheron Styxin Tahdon. Ensimmäinen oli poskia kuumottava ja jälkimmäinen erinomaisen sairas, mutta hyvällä tavalla.
Paljon muitakin voisi mainita, mutta valitsin nämä ihan sillä periaatteella, että ne ovat jääneet itselleni muistiin lukuelämyksinä.
Nyt hopi lukemaan ja äänestämään!