Magdalena Hai


Noloa laulaa ääneen päivän biisiä 2

On se aika vuodesta, jolloin pitäisi tehdä lukua synneistään. Apurahatahoille siis. Mutta miksei teillekin. Olen minä jotakin tehnyt. Osuuskumman tänä keväänä ilmestyvässä kolmannessa Steampunk!:issa tulee olemaan meikäläisen novelli ”Rattaiden tanssi”. Pääsin vihdoin kirjoittamaan Babbagen analyyttisesta koneesta, jahuu! Eräs toinen novelli odottaa teloilla kokonaisprojektin edistymistä. Twitterissä kerroin taannoin kirjailijoiden tyhmistä prosessinimistä […]


Joulu saapuu Ankh-Morporkiin 4

Minulla on tapana tehdä joka joulu jonkinlainen erityisprojekti, jolla huvitan itseäni ja kanssaihmisiäni sen sijaan, että käyttäisin joulunalusajan johonkin tarpeettomaan hössötykseen, kuten siivoamiseen. Toissa vuonna ilahdutin teitäkin silloisella Jouluprojektillani, Pipar-Dûrilla. Viimevuotinen jouluproggis oli olla hyvin kaukana poissa. Tänä vuonna olen kuitenkin maisemissa. Kuusi on koristeltu, lahjat pakattu, kinkku jo kertaalleen […]


Tänään olen kiitollinen… 2

… aika mahtavista kavereista. Valitin taannoin valokuvaamista harrastavalle ystävälleni, että nyt kun minulla on tämä läheisriippuvainen rakkaussuhde Ponitukkaan (TM), kaikki promokuvani ovat käyneet kowin wanhoiksi. Toki muutenkin: Tyyli muuttuu, ihminen muuttuu, asenne muuttuu. Käsikirjoitukset muuttavat kirjailijaa. Joskus sitä vaan kaipaa vaihtelua. Ystäväni Piritta siihen loihe lausumaan, että hän on jo […]


Kauhusirkuskuvaus

Kirjailija Anni Nupponen ja valokuvaaja Outi Puhakka saivat taannoin ajatuksen kauhusirkuskuvauksesta. Anni pyysi minutkin mukaan, koska tiesi että olen sellainen tyyppi, joka lämpenee moiselle. Kuumenee suorastaan. Polttavaksi! Kutsuimme mukaamme muitakin osuuskummajaisia, onhan salainen mottomme jo pitkään ollut ”karnevalismia kirjallisuuteen!” Eilen vietimmekin sitten kerrassaan mainion päivän Tampereen hylätyllä tulitikkutehtaalla. Mukana olivat Annin ja […]


Neoviktoriaaninen yksikaista-aivo 2

Se huono puoli kirjan kirjoittamisessa minunlaiselleni ihmiselle on, että kun uppoudun johonkin, todella uppoudun. Kun käsikirjoitus on aktiivisimmassa vaiheessaan, muu maailma lakkaa olemasta. Asiat menettävät merkityksensä, alan katsoa niitä naarmuisen pleksilasin läpi. ”Kas, tuollaistakin.” Jos saisin päättää, kirjoittaessani kirjaa en tekisi mitään muuta. No söisin ehkä. Joisin kahvia. Katsoisin välillä […]