Kun aloin kirjoittaa Kellopelikuningasta, pelkäsin ihan tosissani, että siitä tulee näkyvästi ns. väliosa. Mielessä poltteli jo päästä käsiksi Susikuningattareen, koska tietenkin trilogian päätösosa on se, jossa kaikki hauska juonittelu huipentuu, langanpäät keritään yhteen ja rytinä kulminoituu. Mutta jotta päästäisiin päätösosaan, pitäisi tapahtua tiettyjä asioita. Pelkkä alku ja loppu ei vielä tee […]