Se, jossa lopetan teeskentelyn – Luukku 14
Ei kuulkaa enää mitään kirjoitusmusiikkia! Tästä alkaa armoton KILIKELLOHUUMA! *<:)
Ei kuulkaa enää mitään kirjoitusmusiikkia! Tästä alkaa armoton KILIKELLOHUUMA! *<:)
Ja jossa minä teeskentelen yhä tekeväni tämän vuoden puolella jotain järkevää, mutta oikeasti olen jo ihan huumassa.
Koska elämä tuntuu nyt vaan niin hyvältä. Toivottavasti teilläkin?
Minähän olin ysärillä kovasti grunge-tyttö. Muistan tämän biisin, mutta en varmaan hirveästi arvostanut sitä. Soundtrackille se silti jotenkin tiensä löysi. Ihan sujuva viisuhan se. Siinä on sitä viatonta keveyttä, jota nyt haen. Nyt kaikki punkit ja pitkätukkatyypit siellä ruudun toisella puolella lukee tätä luukkua itku silmässä, että nynnynnyy, tuollaista […]