10 000 peikkoa riemuissaan hihkuu 10 000 tonttua onnea tihkuu 10 000 keijua heiluttaa sirosti kättä 10 000 menninkäistä mutisee partaansa: ”Jopas! Että!” 10 000 lohikäärmettä ihmettelee: ”Ei oo tällä vertaa, On tarinoitamme luettu jo 10 000 kertaa!” Yksi Magdalena lukijoita kumartaa ja kiittää. Höpötiedettä päässä edelleen riittää.
Mesikorvalla oli tylsää. Oli keskikesä, eikä mitään tekemistä. Sammankonpoikaset oli vedetty kudusta aikoja sitten ja nyt ne jo polskivat ympäriinsä alkujaloillaan. Perhoset vasta harkitsivat koteloitumista ja sudenkorennon toukat mulkoilivat häijysti lumpeiden alta, kun keiju yritti maanitella niitä luovuttamaan liian pieneksi käyneet päällystakkinsa. Tavallisesti tähän aikaan vuodesta Mesikorva olisi maannut tyytyväisenä […]
”Miksi minun piti syntyä järvikeijuksi!” voihkaisi Mesikorva ja tunki kätensä sammakonkutuun. ”Miksei vaikka kuukeijuksi? Ne peijakkaat eivät muuta teekään kuin soittavat luuttua ja syövät mustikoita.” Aamunkaste oli tottunut Mesikorvan möykkäämiseen, joka toistui joka kevät kuten kuteminenkin. Keijutyttö nappasi tukevan otteen yhden nuijapään pyrstöstä ja veti kunnes se irtosi kudusta päästäen vienon […]
