Jotkut teistä ovat jo ehkä ihmetelleet, miksi en ole kertonut teille vielä möröistä. Syy on puhtaasti kaupallinen. Minun jääkaapissani on tällä hetkellä kimpale homejuustoa[1], puolikas maitopurkki ja kaksi putipoikaa[2] ja jopa maineikkaiden höpötieteilijöiden (ja peikkojen) pitää syödä. Sattumoisin kirjakauppoihin on ilmestymässä näinä päivinä aivan mainio möröistä kertova kirja: Mörkö Möö […]
Alla on suppea esitys peikkojen sukupuusta sellaisena kuin se tällä hetkellä tunnetaan. Pitääkseni sukupuun edes jossain määrin ymmärrettävänä kokonaisuutena en ole sisällyttänyt siihen kaikkia tuntemiani peikkoja, vaan ainoastaan ne, joiden lajinmääritys[1] on kohtuullisen luotettavasti tehty. Kuten kaaviosta voi havaita, peikkojen tämän hetkinen sukupuu sisältää kaksi päähaaraa, orcii ja parvoorcii, suurpeikot […]
On perin harmillista, että kaikista taikaolioista juuri peikot liikkuvat maailmojen väliä vapaimmin[1]. Niitä tuntuu olevan kaikkialla. Koska useimmat peikkolajit ovat ainakin jossain määrin pahantahtoisia, on tärkeää tunnistaa ne ja niiden kepposet ajoissa sekä tietää tavat, joilla niistä pääsee tarvittaessa eroon. Seuraavassa kuvailen muutamia yleisimmistä pikkupeikkojen (parvoorcii) lajeista. Ärrinmörrit (Parvoorcus iratus) […]
