Tässäpä teille tonttuja pari: Röpö ja Repe ja Minttu-Mari. Seuranaan kaksi pukkia kummaa, mulkosilmäistä, näöltään tummaa. Karvaisia ja outoja kyllä, ei yhdenkään pää yli pöydän yllä. Peikot näet tontuiksi alkoivat tänään. Ne joutuivat heti totiseen kränään, kun tontuilta peikot varasti lakit ja söivät kehvelit pöydästä nakit. Tontuthan vallan suivaantui siitä, ei […]
Mesikorvalla oli tylsää. Oli keskikesä, eikä mitään tekemistä. Sammankonpoikaset oli vedetty kudusta aikoja sitten ja nyt ne jo polskivat ympäriinsä alkujaloillaan. Perhoset vasta harkitsivat koteloitumista ja sudenkorennon toukat mulkoilivat häijysti lumpeiden alta, kun keiju yritti maanitella niitä luovuttamaan liian pieneksi käyneet päällystakkinsa. Tavallisesti tähän aikaan vuodesta Mesikorva olisi maannut tyytyväisenä […]
Kerran kekrin aikaan pikkunoita Nillisilmä havaitsi herätessään, että hänellä oli hallussaan ihka oikea taikasauva. Tämä ei suinkaan ollut tavanomainen asioiden tila pikkunoitien keskuudessa, sillä aivan niin kuin ihmisäidit eivät anna lastensa leikkiä saksilla tai terävillä puikoilla, myöskään noitaäidit eivät halua pikkunoitien juoksevan ympäriinsä ladattujen taikasauvojen kanssa. Mutta nyt oli kekri, […]
”Miksi minun piti syntyä järvikeijuksi!” voihkaisi Mesikorva ja tunki kätensä sammakonkutuun. ”Miksei vaikka kuukeijuksi? Ne peijakkaat eivät muuta teekään kuin soittavat luuttua ja syövät mustikoita.” Aamunkaste oli tottunut Mesikorvan möykkäämiseen, joka toistui joka kevät kuten kuteminenkin. Keijutyttö nappasi tukevan otteen yhden nuijapään pyrstöstä ja veti kunnes se irtosi kudusta päästäen vienon […]
Tänään, kun heräsin, oli kaikki väärin päin. Makasin sängyssäni tyyny peittonani ja peitto tyynynäni, ja jopa pyjamani olivat nurinkurin. Kun nousin istumaan… Vai pitäisikö sanoa: laskeuduin istumaan? Enhän seisaaltani ollut nukkunut kuitenkaan, eli ehkä voidaan sanoa, että nousin, vaikkakin kaikki, minkä piti olla ylös, olikin alas, ja kaikki mikä tavallisesti […]
