Tahtoisin esitellä teille erään merkittävän henkilön, jonka sain vieraakseni viikonloppuna. Hän on galatani, suuren kaksoisauringon aavikon kierteissarvikansaa. Omiensa parissa hän on sotureiden, paimentolaisten ja aavikon jumalatar Gorthienin ylipapitar. Hänen nimensä on Untaran. Se tarkoittaa Uudelleen noussutta. Hänen nimensä ei ole aina ollut Untaran. Galatanien parissa on nähkääs tavallista, että lapselle annetaan hänen ensimmäinen nimensä kahden vuoden iässä, […]
Osa 1 löytyy täältä. Vilja-Tuulia Huotarisen jälkeen Studia Generalian lavan otti haltuun Seita Vuorela (ent. Parkkola). Siinä, missä Huotarisen osuus käsitteli nuoria lukijoina, Vuorela keskittyi enemmän kirjoittajanäkökulmaan ja erityisesti tarinallisuuteen ja tarinan maisemiin. Vuorelan omat tarinat rakentuvat vahvasti kuvista ja maisemista. Kuva synnyttää tekstin, joka synnyttää kuvan[1]. Jokaisella kirjoittajalla (jokaisella […]
Linnun kuollessa voi tehdä kolme asiaa. Voi kutsua paikalle kissan, mutta ei ole varmaa, että kissa linnusta innostuu, sillä kissoille on tärkeää nähdä elämän pakenevan saaliista. Ne ovat nirsoja ruokansa suhteen, eikä niille kelpaa mikä tahansa kuollut olio. Ei niin kuin minun isälleni, joka sanoo, että söisi vaikka hevosen. Niin […]
Olipa kerran kultainen poika. Hänen kätensä olivat kultaiset, hänen jalkansa olivat kultaiset, jopa hänen mutterin kokoinen nenänsä oli kultainen. Mutta huolimatta siitä, että pojalle oli suotu näin kallisarvoinen kohtalo, poika oli onneton. Sillä syvällä sisimmässään hän ei ollut kultainen. Syvällä sisimmässään hän oli yksinäinen. Eräänä päivänä kultainen poika sanoi äidilleen […]
Mustaa ja valkoista -blogin tämänkertainen haaste koski jokapäiväisiä asioita. Minun jokaiseen päivääni kuuluu Tarina. Se on läheisten ystävieni Mielikuvituksen ja Jääräpäisyyden kummallinen lapsi. Se tulee minun luokseni – kuka tietää mistä – eikä se koskaan ole aivan sellainen kuin kuvittelisi. Joudun kutittelemaan ja maanittelemaan sitä saadakseni sen todellisen muodon esiin, eikä ole harvinaista […]
