10 000 peikkoa riemuissaan hihkuu 10 000 tonttua onnea tihkuu 10 000 keijua heiluttaa sirosti kättä 10 000 menninkäistä mutisee partaansa: ”Jopas! Että!” 10 000 lohikäärmettä ihmettelee: ”Ei oo tällä vertaa, On tarinoitamme luettu jo 10 000 kertaa!” Yksi Magdalena lukijoita kumartaa ja kiittää. Höpötiedettä päässä edelleen riittää.
Eräänä jouluna sain kutsun saapua viettämään aattoiltaa ystävieni kanssa tonttukylä Omenaan. Se oli ujutettu karpalonpunaisessa kirjekuoressa piparipurkkini kannen väliin ja näytti tältä: Emäntätonttu Pimin kielen mukanaan vievät jouluherkut lillivät ajatuksissani, kun etsin sopivaa säiettä valkoisen taloni nurkista. Oikean säikeen löytäminen on maagisen matkustamisen A ja O. Mikäli tarttuu epähuomiossa väärään […]
Tässäpä teille tonttuja pari: Röpö ja Repe ja Minttu-Mari. Seuranaan kaksi pukkia kummaa, mulkosilmäistä, näöltään tummaa. Karvaisia ja outoja kyllä, ei yhdenkään pää yli pöydän yllä. Peikot näet tontuiksi alkoivat tänään. Ne joutuivat heti totiseen kränään, kun tontuilta peikot varasti lakit ja söivät kehvelit pöydästä nakit. Tontuthan vallan suivaantui siitä, ei […]
Tontuista puhuttaessa useimmille ihmisille piirtyy jonnekin silmämunan takaosan tienoille kuva lyhyenlännästä, pönäkästä ukkelista, joka pukeutuu punaisiin ja jolla on pitkä, harmaa parta. Tai sitten he ajattelevat, että toinen puhuja on aika tonttu itsekin, kun tuolla lailla jaksaa tontuista jauhaa, aikuinen ihminen. Lapsille tontuista puhuminen kyllä sallitaan, mutta aikuiset kuvittelevatkin lasten […]
Kun tapasin ensimmäistä kertaa kummituksen, myönnän olleeni hieman häkeltynyt. Sikäli kun ”häkeltynyt” on sopiva sana kuvaamaan sitä, että joku muuttuu kasvoiltaan valkoiseksi kuin lakana, kiljuu äitiä ja juoksee pyjamissaan vanhempiensa peiton alle. Täysikasvuinen, ihmisten maailmassa asustava kummitus on nimittäin karmaiseva näky. Niiden läpikuultavat ruumiit lilluvat ilmassa kuin pyykit, jotka on […]
