Hyvä Helsingin Sanomien kulttuuritoimitus,

olemme huolissamme lasten ja nuorten kirjallisuuden näkyvyydestä ja arvostuksesta lehdessänne. Julkaisitte maanantaina 20.2.2012 “Kevään lasten- ja nuortenkirjat” -listan. Toisin kuin otsikointi antaa ymmärtää, listalta puuttui useita kirjoja ja kirjailijoita, joiden nimet oli kuitenkin kustantamoista ilmoitettu. Nettilehden lista ei myöskään ollut kattava. Suomen suurilevikkisimpänä lehtenä Helsingin Sanomilla on erityinen asema ja vastuu uutisointinsa oikeellisuudessa. Nykyinen käytäntö on harhaanjohtava lukijoita kohtaan ja suorastaan haitallinen kirjailijoille, joista monille Helsingin Sanomien kevään kirjalista on ainoa tapa ilmoittaa suurelle yleisölle, että kirja on ilmestynyt. Näin erityisesti esikoiskirjailijoille, jotka ovat vasta aloittamassa uraansa, sekä pienempien kustantamoiden kirjailijoille, joilla ei ole resursseja kirjansa mainostamiseen laajemmin. Haluaisimmekin tietää, millä perustein ja millä etiikalla Helsingin Sanomat päättää, kuka on listalla mainitsemisen arvoinen.

Kummastusta on herättänyt myös kirjallisuuden eri lajien arvottaminen, joka näkyy lasten ja nuorten kaunokirjallisuuden saaman huomion vähäisyydessä. Lanu-kirjallisuus unohtuu herkästi muun kirjallisuuden rinnalta. Myös lanu-kirjallisuuden palkintoehdokkuuksista uutisoidaan valikoivasti: esimerkiksi kansainvälistä ja huomattavaa Alma-palkintoa, jonka saajaksi on tänä vuonna ehdolla kuusi suomalaista kirjailijaa, ei ole käsittääksemme uutisoitu Helsingin Sanomissa mitenkään.

Lasten- ja nuortenkirjallisuus on yhtä tärkeää kuin aikuisille suunnattu kirjallisuus. Ammattitaitoiset aikuiset kirjailijat kirjoittavat kummankin kategorian kirjat. Ilman nuorena hankittuja myönteisiä lukuelämyksiä kotimaisen kirjallisuuden parissa on kotimaiseen kirjaan tarttuminen aikuisena kynnyksen takana.

Lienee aiheellista kysyä, miksi Helsingin Sanomat ylipäätään kokee tarpeelliseksi listata erikseen aikuisten kirjat ja lapsille ja nuorille suunnatut kirjat. Julkaistavien kirjojen luokittelu nykyisessä muodossa aiheuttaa tietoa etsivälle lukijalle päänvaivaa. Erityisen hankala nykyinen käytäntö on esikoiskirjojen sekä fantasia- ja scifi-kirjojen kohdalla. Kaikki vuoden esikoiskirjat eivät esiinny esikoiskirjojen listassa ja fantasia- ja scifi-kirjoja löytyy niin aikuisten, lasten ja nuorten kuin fantasiakirjojenkin listoista. Kaikkia lasten ja nuorten kirjoja, jotka ovat fantasiaa, ei luokitella fantasian alle.

Kaunokirjallisuuslistat voitaisiin hyvin jakaa pelkästään kahteen otsakkeeseen: kotimainen kaunokirjallisuus ja käännetty kaunokirjallisuus. Eri kirjallisuuden lajeja varten voitaisiin rakentaa merkintäsysteemi, jossa jokaisella genrellä olisi oma logonsa: esikoinen, yleinen kaunokirjallisuus, scifi ja fantasia, lapset, nuoret. Näin yksittäisillä kirjoilla voisi olla useita määreitä sen sijaan, että ne sijoitettaisiin erillisille listoille. Otsikoinnissa olisi reilua mainita, onko kyse toimituksen valikoidusta poiminnasta vai kattavasta listasta. Nämä muutokset vähentäisivät eri kirjallisuuden lajien tarpeetonta arvottamista ja takaisi lukijoillenne mahdollisimman tasa-arvoisen ja selkeän kuvan vuoden kirjallisuustarjonnasta.

Magdalena Hai
J.S. Meresmaa
Hanna van der Steen

Kirsti Ellilä
Hannu Hirvonen
Marjut Hjelt
Anu Holopainen
Tuula Kallioniemi
Anneli Kanto
Markku Karpio
Kirsti Kuronen
Anne Leinonen
Päivi Lukkarila
Kirsi Pehkonen

Kirje on lähetetty 28.2.2012 Helsingin Sanomien kulttuuritoimitukseen. Se on nähtävissä myös allekirjoittaneiden blogeissa ja muissa sosiaalisissa medioissa

Edit. 29.2.2012 Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esimiehen Jaakko Lyytisen vastaus kirjeeseen:

Kiitos avoimesta kirjeestänne.

Kevään lasten- ja nuortenkirjoja esitelleessä Helsingin Sanomien listauksessa ei väitetty, että kyse olisi kattavasta listasta. Listamme otsikko oli ”Kevään lasten- ja nuortenkirjoissa virkataan, veneillään ja jahdataan museorosvoja”, ei ”Kevään lasten- ja nuortenkirjat”, kuten kirjeessänne virheellisesti väititte. Myöskään verkon osalta emme ole luvanneet kattavaa listausta.

Tiedostamme vastuumme uutisoinnissa ja pyrimme palvelemaan lukijoitamme mahdollisimman hyvin. Helsingin Sanomien tehtävänä ei kuitenkaan ole julkaista kattavia luetteloita kirjoista tai muistakaan teoksista. Meille tärkeintä on lukijoidemme palveleminen, ei kirjailijoiden tai kustantajien tiedotus- tai markkinointikanavana toimiminen. Teemme kirjalistojen suhteen valintoja, aivan kuten arvioiden, uutisten, haastatteluiden ja kaiken muun sisällön osalta.

Samat valinnat koskevat kirjojen (ja kaiken muun taiteen ja kulttuurin) sisällön jaottelemisessa tavalla, joka mielestämme palvelee lukijaa parhaiten.

Julkaisemme vuosittain kymmeniä lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsitteleviä arvioita ja artikkeleita. Niitä on vähemmän kuin aikuisten kirjallisuutta, mutta kulttuurisivujamme lukevat pääasiassa aikuiset, joten tämäkin valinta on mielestämme hyvin perusteltu.

Mitä tulee Alma-palkintoon, sen saajaksi on ehdolla 184 tekijää tai tahoa 66 maasta. Suomesta on joka vuosi ollut useita ehdokkaita. Voittaja on ollut tapana uutisoida HS:ssa.

Ystävällisin terveisin,

Jaakko Lyytinen
kulttuuritoimituksen esimies
Helsingin Sanomat

Ja vielä meidän vastauksemme:

Tervehdys,

muutamia huomioita liittyen kirjeeseenne. Listan nimi on sekä netissä että paperiversiossa Kevään lasten- ja nuortenkirjat, ja sellaisenaan listan nimi antaa ymmärtää, että kyseessä on kattava otos. Sen sijaan listaan liittyvä artikkeli oli nimeltään mainitsemanne Kevään lasten- ja nuortenkirjoissa virkataan, veneillään ja jahdataan museorosvoja.

Ymmärrämme toki, että Helsingin Sanomat tekee juttunsa lukijoilleen, eikä kustantajia tai kirjailijoita varten, mutta voiko tätä käyttää perusteluna muutaman kirjan jättämiselle pois yli sata kirjaa kattavalta listalta? Meistä ei.

Myöskään se, että Helsingin Sanomia lukevat aikuiset, ei voi olla perusteluna lasten ja nuorten kirjallisuuden vähäisemmälle painoarvolle. Suurin osa lukijoistanne on äitejä ja isiä, jotka ovat kiinnostuneita kirjallisuudesta paitsi itselleen myös lapsilleen. Lapset eivät lue kirja-arvosteluja, vaan heidän vanhempansa. Aikuiset myös pääsääntöisesti ostavat lasten ja nuorten kirjat.

Erityisesti suomalaisen nuortenkirjallisuuden suurimpia ongelmia on näkyvyyden vähäisyys. Helsingin Sanomilla olisi mahdollisuus olla avainasemassa tilanteen parantamiseksi. Muutoinhan Helsingin Sanomat on ollut hyvin aktiivinen nuorten lukijoiden suuntaan. Tästä esimerkkeinä ovat olleet mm. nuorten mielipidepalsta ja koululaiset vierailevina toimittajina.

Kirjettämme ei pidä ottaa niin, että olisimme sanelemassa, mitä Helsingin Sanomien pitäisi tehdä. Haluamme ainoastaan herättää keskustelua, joka on tärkeä niin meille kirjailijoille kuin lukijoillekin, teidän ja meidän.

Ennen kaikkea toivoisimme, että pohtisitte listojen tekemistä jatkossa uudella tavalla. Esittämämme parannusehdotus oli mielestämme hyvinkin kehityskelpoinen ja ennen kaikkea palvelisi paremmin lukijoitanne.

Nettiyhteisöissä asia on puhuttanut kovasti ja ihmiset ovat kiinnostuneita. Kiitämme käydystä keskustelusta ja jäämme mielenkiinnolla odottamaan sen satoa.

Magdalena Hai
J.S. Meresmaa
Hanna van der Steen

Kirsti Ellilä
Hannu Hirvonen
Anu Holopainen
Anneli Kanto
Markku Karpio
Kirsti Kuronen
Anne Leinonen
Päivi Lukkarila
Kirsi Pehkonen
Sari Peltoniemi

Sekä Jaakko Lyytisen vastaus:

Kiitos viestistänne ja kehitysehdotuksistanne.
Lasten- ja nuortenkirjoja käsittelevien arvioiden ja muiden artikkelien määrä on myös suhteessa kaikkien julkaistujen kirjojen määrään.
Jos perehdytte Suomessa vuosittain julkaistavaan tieto- ja kaunokirjallisuuden määrään, ymmärtänette, että voimme käsitellä kaikkiaan vain rajallista määrää kaikista kirjoista.
Onneksi nykyään lukevaa yleisöä palvelee myös tukku laadukkaita kirjallisuusblogeja ja sosiaalisen median suositteluverkostoja, joiden ansiosta lukijat eivät ole vain Helsingin Sanomien tiedonvälityksen varassa tässäkään asiassa.

Yst. Jaakko L.
Jaakko Lyytinen
kulttuuritoimituksen esimies
Helsingin Sanomat

Siinä se sitten taisi olla. Mutta älkää peljätkö, tästä ei suinkaan ole tulossa yhtä niistä asiallisista verkkosaiteista. Nykyinen raportti on poikkeus muutoin niin yhtenäiseen linjaamme olla lapsekkaan hyväntahtoisia ja parantumattomasti pöljiä. Keskustelua lasten ja nuorten kirjallisuuden arvostuksesta ja näkyvyydestä mediassa voi jatkaa esim. Grafomaniassa. Kryptozoologiset tutkimukset palaa tavanomaiseen hourumoodiin.