Minun ei pitänyt rasittaa teitä enää joulutervehdystä suuremmilla horinoilla ennen h-hetkeä (vai j-hetkeä?), mutta törmäsin aivan viime hetkillä Anu Holopaisen blogissa tällaiseen haastetehtävään, jossa oli niin hauska idea, että siihen on aivan pakko osallistua. Pakko! Haaste on lähtöisin Amman Lukuhetkestä. Sen nimi on Copycat-kirjankansikilpailu ja ideana on tehdä kuva, joka saa inspiraationsa jostain tekijälle merkityksellisestä kirjankannesta.

Oma copycat-kirjankanteni jäljittelee melko uskollisesti Gail Carrigerin Parasol Protectorate -sarjan kansia. Tutustuin kyseiseen sarjaan kuluvan vuoden kesällä ja suureksi hämmästyksekseni havaitsin, että neiti Carrigeria ja allekirjoittanutta yhdistävät varsin monet asiat, mm. viehtymys vintagevaatteisiin, ihmissusiin ja steampunkiin. Meillä molemmilla on hämärä menneisyys, johon liittyy arkeologia ja eräänlainen, kröhöm, sivupersoona[1]. Samaan aikaan, kun minä väänsin kieli poskella copycat-kirjankanttani, kirjailija Carriger jopa kirjoitti blogiinsa höpsöyden filosofiasta. Että pitää olla ylpeästi höpsö. Hyvä ihme, meillä taitaa olla sama pää.

This copycat-book cover is part of a blog challenge and a tribute to the lovely miss Gail Carriger, with whom I share many things, including adoration for vintage clothing, werewolves and steampunk, as well as a past hidden deep in the Harris matrix, a secret identity and owning the silly.

[1] En mielelläni puhu siitä. Se on noloa. Sivupersoonani on äärimmäisen tylsä.