Nonni. Loma on loppu, Börtti on edelleen hukassa ja ukkosen jumala jytistelee jo toista päivää taloni katolla eikä anna minun nukkua. Ei kai sitä auta muu kuin raahautua Kryptozoologisiin tutkimuksiin ja aloittaa hommat. Pöydät ovat kyllä aika pölyisiä ja varastokin epäjärjestyksessä. Joku on näköjään käynyt järsimässä runoista reunoja ja riimejä. Ja miksi ihmeessä kukaan ei ole päivittänyt Kuvagalleriaa sitten viime vuoden? Kuulkaa, jospa minä istun ihan vaan hetkeksi tähän ja muistelen Finnconia?

Fantasia- ja scifiharrastajien oma tapahtuma Finncon järjestettiin tänä vuonna Tampereella, yliopiston tiloissa. Kunniavieraina olivat Lois McMaster Bujold, Liz Williams ja Irma Hirsjärvi ja teemana maailmanloppu.

Tampereella oli sunnuntaina näin hieno ilma.

Tapahtuma alkoi jo perjantaina, mutta itse pääsin paikalle vasta lauantaina iltapäivällä. Ehdin kuulemaan valtaosan Risto Isomäen ympäristökatastrofeja käsittelevästä luennosta. Luentoa pätkivät ikävästi salinvaihdokset, joita tapahtui kahden tunnin esitelmän aikana kolme(!), mutta eihän tämä ole mitään verrattuna siihen, että sivilisaatio tulee tuhoutumaan, kun Yellowstonen supertulivuori räjähtää, Grönlannin mannerjäälaatta luiskahtaa mereen, merenpohjan metaanitaskut purkautuvat, jättitsunamit jyräävät kaikki rannikkokaupungit, aurinkomyrskyt kaatavat sähköverkot ja ARGH ARGH ARGH.

Risto Isomäki pohtii isoja asioita.

Luennon jälkeen tapasin Rhian, The Evil Dressmakerin, joka pistelee asiakkaitaan neuloilla. On aina jännittävää tavata ihmisiä, joiden kanssa on jutellut vain netissä. Onko toinen ollenkaan sellainen, miksi hänet on kuvitellut? Kaikeksi onneksi Rhia ei pistele neuloilla nettituttujaan, vaan osoittautui oikein mukavaksi tyypiksi. Pistäydyimme kahvilla ja sen jälkeen katsomassa Star Wreck 2π -elokuvaa, josta minun piti lähteä törkeästi kesken kaiken (melkein katkaisin nilkkani hoipparoidessani pimeässä. Mikä olisikin ollut minulle ihan oikein), jotta ehdin omaan paneeliini.

Vaikka kannoin kameraa mukanani koko lauantain, jostain syystä tuo Risto Isomäen luento oli ainoa, josta minulla on kuvia[1]. Visuaalisten todisteiden puuttuessa teidän on siis vain uskottava sanaani siitä, että todellakin olin Fantasia NYT -paneelissa arvon leidien Anneli Kannon ja J.S. Meresmaan kanssa. Meitä jututti asianmukaisesti korsettiin pukeutunut, yllättäen leiskuvaksi punapääksi muuttunut Anne Leinonen[2]. Annelin raportin voitte lukea Grafomaniasta ja J.S:n Esikoiskirjailijan vuosi -blogista. Omalta osaltani muistikuvat paneelista ovat hieman hataria. Muistan jutelleeni steampunkin olemuksesta ja ilmeisesti jopa sen verran selkeästi, että jokunen kuulija[3] kiinnostui aiheesta. Koska paneelissa oli kolme kirjailijaa, joiden kirjojen (Tähystäjäneito, Mifongin perintö, Kerjäläisprinsessa) keskiössä on nuori nainen, keskustelu pyöri paljolti fantasiakirjallisuuden naiskuvan ja sankarittarien ympärillä. Henry-parka jäi siis tällä kertaa auttamattomasti Gigin varjoon. Mutta Gigi onkin ihana. <3

Puhuimme jonkin verran myös trilogian kirjoittamisesta, koska kaikki paneelin osanottajat kirjoittavat parhaillaan sarjaa (Mifongin perintö ilmeisesti saattaa laajentua tekijänsä sanoin ”neli- tai viisiosaiseksi trilogiaksi”, mikä on mahtavaa!). Vaikeinta itselleni olikin puhua pelkästään Kerjäläisprinsessasta, koska olen ihan äskettäin palauttanut Kellopelikuninkaan ensimmäisen version kustannustoimittajalleni ja aloitan pian Ihmissusien kuningattaren kirjoittamisen. Kirjailijan aivo painii siis jo hyvin vahvasti trilogian päätösosan kimpussa, kun lukijat ovat vasta aloittamassa seikkailua. Elän eri aikatasolla. Aikamatkailen. Tulen kaukaa tulevaisuudesta kertomaan teille, mistä kana pissii[4].

Katsokaa, se on Gremlin.

Sunnuntaina älysin sitten pitää kameraakin hollilla. Kävin katsomassa Liz Williamsin ja Cheryl Morganin Magic! -paneelin. Naiset puhuivat hauskasti tieteestä, taikuudesta ja taikuuden historiasta. Liz Williamsin lausahdus: ”Just beacause someone invented it, it doesn’t mean it can’t be true”[5] jäi mieleen.

Magic! – Liz Williams & Cheryl Morgan

Seuraavaksi menin kuuntelemaan The YA Revolution -paneelia, jossa Tom Crosshill, Tarja Rainio, J.S. Meresmaa ja Johan Anglemark keskustelivat Young Adults (suom. Nuoret aikuiset) -fantasian suosiosta meillä ja maailmalla. Paneeli oli erittäin virkeä ja yleisö osallistui aktiivisesti keskusteluun. On kiinnostavaa, että YA:n asema Suomessa eroaa täysin siitä, mitä se maailmalla on. Meillä suuri osa fantasiasta luokitellaan automaattisesti lasten ja nuorten kirjoiksi, eikä Young Adults -luokitusta ole tähän mennessä saatu juurtumaan. Maailmalla (erityisesti Brittein saarilla ja USA:ssa) YA-fantasia alkaa monin paikoin olla hallitseva genre, mikä näkyy myös sitä kirjoittavien palkkioissa. Panelistit arvelivat, että YA:n menestys johtuu pitkälti siitä, että nykyisin myös aikuisten on sallitumpaa lukea ns. nuortenkirjallisuutta. YA-kirjallisuuteen liitettiin vahvasti toivon tunne, joka vetoaa ihmisiin laajemminkin. Aikuisetkin haluavat lukea kirjallisuutta, joka herättää toivoa tulevaisuuden suhteen, vaikka tarina itsessään olisi synkkä.

J.S. Meresmaa, Tarja Rainio, Johan Anglemark & Tom Crosshill

YA Revolutionin jälkeen jäin kuuntelemaan Mikko Lammin esitelmää Nousevan auringon raunioilla, joka käsitteli maailmanlopun teemoja japanilaisen populaarikulttuurin kuvastossa. Lammin esitelmän aloitus oli yksi Finnconin hauskimmista. Alla olevassa kuvassa uutistenlukija Lammi raportoi merkillisistä tapahtumista Tokion keskustassa.

GOOJIIRAA!!!

Ennen junani lähtöä kävin vielä piipahtamassa Osuuskumman esittelyssä. Kyseessä on uusi osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka keskittyy spekulatiivisen fiktion, ts. fantasian, scifin, uuskumman jne. kustantamiseen. Osuuskumma on oiva tapa saada kustannetuksi sellaista kirjallisuutta, jota isot kustantamot eivät uskalla tai halua lähteä julkaisemaan. Edustajat toivottivat mukaan toimintaan kaikki, joita kiinnostaa yhdessä tekeminen ja laadukkaan, kotimaisen spefin kirjoittaminen.

Mutta aih ja voih, kaikki kiva loppuu aikanaan. Maitojuna Turun suuntaan kutsui, enkä ehtinyt nähdä Finnconin ainoaa selkeästi steampunk-aiheista esitystä, Arto Koistisen Steampunk tietokonepeleissä -luentoa. Onneksi olin päässyt juttelemaan Arton (Jyväskylän poikia!) kanssa lauantai-illan Finncon-hippaloissa. Ilmeisesti yhdistämme molemmat höyrypunkiimme viikinkitarustoa. Eli se olisi sitten mitä, valhallapunkia?

Tyhjin käsin ei tarvinnut kotiin lähteä, sillä Finnconin myyntipöydät olivat täynnä hauskaa tavaraa ja mahtitarjouksia. Laukun täytteeksi pääsi mangaa (Huom! Oh My Goddess on Bookcrossing-kirja, jonka aion vapauttaa lähiaikoina jonnekin Turun seudulle.), Lumikko ja yhdeksän muuta (Pasi Ilmari Jääskeläinen), Sarasvatin hiekkaa (Risto Isomäki), Mies, joka luuli vaimoaan hatuksi (Oliver Sacks), Hiekkasotilaat (Anne Leinonen ja Eija Lappalainen) ja Valkeita lankoja (vaihtarina erittäin mukavalta Anne Leinoselta). Sekä tietysti Hello Cthulhu -pinssi.

Kiitos, Finncon!

[1] I <3 you, Risto.

[2] Nyt teitä harmittaa toden teolla, ettei minulla ole paneelista kuvia, eikö?

[3] No Morre nyt ainakin.

[4] Kanahan ei varsinaisesti pissi, vaan sillä on yhteissuoli, josta kaikki tavara tulee ulos kiinteässä muodossa. Nyt tiedätte. Ja sen kertoi teille aikamatkaileva kirjailija. Hämmästyttävää, eikö totta?

[5] Vapaa suomennos: ”Vaikka joku keksii omasta päästään jotain, se ei tarkoita sitä, etteikö se voisi olla totta.”