Blogistanian Kuopus 2014 -kisa ratkesi juuri äsken ja sain kuulla, että Susikuningatar tuli toiseksi! Kisa oli hurjan tiukka, sillä Susikuningatar sai tasan saman verran ääniä kuin ensimmäiseksi tullut Jenna Kostetin Lautturi. Onnea Jennalle sekä Iiro Küttnerille ja Ville Tietäväiselle (joiden Puiden tarinoita: Puuseppä saavutti kolmannen sijan)!

Tässä linkki kisaa emännöineen Notkopeikon blogiin, jossa tarkemmin kisan tuloksista.

Vähintäänkin yhtä paljon kuin pisteet minua ovat ilahduttaneet tällaiset arviot:

”Paitsi Gigi, myös Hai itse on kasvanut kirjojen myötä. Siinä missä Kerjäläisprinsessa oli ohukainen ja kevyesti ahmittava välipala, sarjan paksuimpana osana Susikuningatar on täyteläinen kuin kallisarvoinen tryffeli, josta täytyy nauttia säännöstellen, haikeissa tunnelmissa. Teoksessa päästään viimein Gigin ja ihmissusien, varcolacien, synnyinmaahan – lumiseen Umbroviaan.” – Yöpöydän kirjat

”Tavallaan on haikeaa, että sarja on nyt lopussa. Kuitenkin on kiinnostavaa nähdä, mitä Hain näppäimistöltä tuleekaan seuraavaksi. Kirjailija on joka tapauksessa ankkuroinut itsensä tukevasti suomalaiskirjoittajien kärkikaartiin. Gigi ja Henry -sarjalle toivon runsaasti lukijoita ja menestystä muutenkin. Kunpa nyt joku kirjallisuusagentti nappaisi tämän ja saisi ujutettua kansainvälisille markkinoille. Entä millainen elokuva sarjasta tulisikaan!” – Kirsi, Kirsin kirjanurkka

”Viime vuoden puolella pääsin tutustumaan Magdalena Hain Gigi & Henry -sarjaan ja sitä kautta steampunkiin. Ihastuin saman tien. Odotukseni trilogian päätökselle olivat korkealla, mutta ne ylittyivät huimasti. Susikuningatar saattaa tarinan päätökseen niin kauniisti, arvokkaasti ja ennen kaikkea myös jännittävästi, että kirjan lukeminen oli yksinomaan nautinnollista.” – Aino-Maria, Amman lukuhetki

Kirsi kommentoi kirjasta myös näin:

Hain trilogia huipentuu uskomattoman upeasti ja ihanasti Susikuningattaressa. Maailmanluokan taituruutta. Ihailen. Miten Hain teokset ovat voineet jäädä virallisilta palkintolautakunnilta huomaamatta?!

Ensinnäkin: *Snif* Menin ihan palasiksi tästä. Toiseksi: Niin. Susikuningatartahan oli hyvin vapauttavaa kirjoittaa sen takia, etten a) olettanut sen saavan huomiota perinteisessa mediassa ja b) en olettanut sen olevan mukana missään virallisessa kisassa. Syy tähän on yksinkertainen: Sarjojen kolmansia osia ei juurikaan huomioida mediassa tai kirjallisuuspalkintoja jaettaessa. Sarjoja pidetään usein vähäarvoisempana kirjallisuutena kuin yksittäisiä romaaneja. Sarjan toisen ja kolmannen osan ei kenties oleteta tai uskota ylittävän tarinallisesti tai laadultaan ensimmäistä osaa. Kunnianhimoista, etenevää kokonaisuutta alusta asti tavoitelleena kirjailijana toivoisin tähän muutosta. Jokainen kirja, oli osa sarjaa tai ei, vaatii kuitenkin kirjailijalta ihan saman verran työtä, luovuutta ja intohimoa.

Toisaalta sarjan kolmatta osaa varmasti on vaikea arvottaa itsenäisenä teoksena. Susikuningatar on osa kolmen kirjan kokonaisuutta, ja vaikka se on omasta mielestänikin sarjan onnistunein teos (paitsi että se kerää juonen langat yhteen, olen myös itse kehittynyt kirjoittajana sarjan kuluessa), on ymmärrettävää, että sille on vaikea määrittää itsenäistä ”laatua” tai ”arvoa”. Siksi onkin erityisen ilahduttavaa, että kirjablogit ovat sekä arvostaneet kirjaa näin korkealle että asettaneet sen osaksi kokonaisuutta. Trilogian kirjoittaja ei voisi parempaa toivoa. Kiitos.