Rosa ”Perfect Moment” Lähde: Wikimedia Commons

Tänään vietetään kansainvälistä kirjan ja ruusun päivää, jolloin perinteisesti miespuoliset henkilöt lahjovat naisia ruusuilla ja naiset miehiä kirjoilla. Henkilökohtaisesti tykkään kyllä huomattavasti enemmän kirjoista kuin ruusuista. Mur mur. Mutta päivässä on kaunis idea: kirjan ja kirjallisuuden arvostaminen. Sitä sietää juhlistaa.

Kuten tiedätte, olen mukana osuuskuntamuotoisessa kustantamossa, Osuuskummassa, joka kustantaa spekulatiivista fiktiota aikuisille. Meitä on toiminnassa mukana kolmisenkymmentä henkeä ja tähän mennessä olemme julkaisseet, jos oikein laskin, yhteensä 11 kirjaa sekä neljä numeroa romanttista lukemistolehteä, Ursulaa. Osuuskummaan mahtuu monenlaista vipeltäjää ja monenlaista kirjamakua. Paitsi kirjan kustantajia, olemme myös kirjallisuuden rakastajia, ja kustannamme kirjoja siksi, että saisimme itsekin lisää hyvää luettavaa. Tarjonnassa alkaakin olla varsin laaja skaala spekulatiivisen kirjallisuuden eri lajeja kummitustarinoista paleofiktioon, uuskummaan ja steampunkiin. Siksi päätimme omistaa Kirjan ja ruusun päivänä hetken aikaamme suositellaksemme omia lempiteoksiamme Osuuskumman tuotannosta. Suositusten blogilinkkejä kerätään päivän aikana Osuuskumman Fb-sivulle.

Itse haluan tänään nostaa esiin Janos Honkosen Kaiken yllä etanan. Luin kirjan heti tuoreeltaan viime lokakuussa, koska haastattelin Janosia Helsingin kirjamessuilla teoksen tiimoilta. Olisin lukenut kirjan muutenkin, koska vinksahtaneet todellisuudet ovat lähellä sydäntäni ja Etana kuulosti jo ideana hienolta. Joltain sellaiselta, mitä Suomessa ei ole liiaksi asti tehty. Kun sitten näin tämän Heli Hintikan tekemän upean, art deco -henkisen kansikuvan, olin myyty.

Kirjan alkuasetelma on jokseenkin hämärä ja olen huomannut, että sitä on vaikea selittää potentiaalisille kirjanostajille tapahtumissa ja muissa niin, että he oitis innostuisivat kirjaa hankkimaan. Se on harmi, koska juuri tämä on kirja, jonka kanssa hyppy tuntemattomaan kannattaa tehdä.

Osuuskumman esittelyssä Kaiken yllä etanasta kerrotaan näin:

Arre, tavallinen alempi virkamies, juuttuu työn ja unettomuuden kierteeseen. Läheiset alkavat puhua tuntemattomia kieliä, unohtuvat ja katoavat. Maisemat muuttuvat. Kaupunki ja koko elämä kutistuvat vääjäämättömästi, ja kaiken yllä valtavat etanat seuraavat ihmisten liikkeitä.

”Joskus olisi hyvä vain kadota itse: linnoittautua ensimmäiseen löytyneeseen asuntoon, jättää vastaamatta puhelimeen ja olla avaamatta ovea. Antaa kaikkien kadottaa sinut, pyyhkiä taulu puhtaaksi ja aloittaa alusta.”

Kyllä, etanoita. Valtavia etanoita.

Honkosen kirjaa on kuvattu surrealistiseksi, kafkamaiseksi, toimistokummaksi. Sitä se onkin. Toisaalta se on tunnetasolla samaistuttava, kouraiseva katsaus nuorten, työssäkäyvien urbaanien aikuisten elämään ja urapaineisiin. Kaiken yllä etana ei ole helppo kirja, mutta se on vaikuttava. Kun kannet sulkee, tarina jää mieleen elämään. Sitä mutustelee jälkeenpäin.

Nyt kun kirjan lukemisesta on kulunut jonkin verran aikaa, huomaan, että siitä jäi itselleni hyvin samanlainen fiilis kuin aikoinaan Simon Ingsin Rautakalan kaupungista. Hämmentynyt, mutta hyvällä tavalla. Nyky-SF/F:n ollessa niin vahvasti sarjoittunutta Kaiken yllä etana osoittaa myös sen, miksi toisinaan on hyvä lukea yhden kirjan mittaisia tarinoita. Niistä jää upea, kokonainen olo.

Suosittelen kirjaa erityisesti nuorille aikuisille, opiskelijoille, kolmekymppisille, uuskummasta pitäville ja ihmisille, jotka haluavat viihteeltään muutakin kuin rautalankaa.

Kiinnostuneille, tässä Kaiken yllä etanan kirjatraileri:

Kirjan voi hankkia itselleen esimerkiksi seuraavista paikoista:

Painettuna:
Osuuskumman Holvi-kauppa

E-kirjana:
Elisa-Kirja
Aavetaajuus
Into-eBooks