Minähän olin ysärillä kovasti grunge-tyttö. Muistan tämän biisin, mutta en varmaan hirveästi arvostanut sitä. Soundtrackille se silti jotenkin tiensä löysi. Ihan sujuva viisuhan se. Siinä on sitä viatonta keveyttä, jota nyt haen.

Nyt kaikki punkit ja pitkätukkatyypit siellä ruudun toisella puolella lukee tätä luukkua itku silmässä, että nynnynnyy, tuollaista se kuuntelee, ihan gagga kirja tulossa. Pyh, sanon minä. Ette te tiedä, mitä minun kiero mieleni näistä tunnelmista vielä kehittää. Minä kuulkaa väännän. Ja sen verran olen elämäni varrella oppinut, että jos joku tuntuu vaikealta ja antaa vastusta, se todennäköisesti on taistelun arvoista. Siispä rakkautta päin: Crush. Taas.