Kuten ovelimmat ovat jo ehkä aiemmista Kryptozoologisissa tutkimuksissa julkaistuista tiedonannoista päätelleet, Jyväskylässä oli viime viikonloppuna Finncon, Suomen suurin ja kaunein tieteis- ja fantasiakirjallisuuteen ja SF/F-kulttuuriin keskittyvä kolmepäiväinen con-iloittelu. Ja kas, minäkin olin siellä!

Edellisessä postauksessa jäimme aiheeseen ”avaruuskanuuna” ja kuinka se tuunataan steampunk… steampinkisti.

Katsokaa, taiteilija. Kuinka keskittyneesti hän työskentelee. Eikä kuva ole ollenkaan lavastettu. Ei suinkaan.

Hieman vanhentavaa kuonaa ja varjoa vähentämään harmillisen muovista vaikutelmaa. Tämä ase on kuulkaas nyt nähnyt toimintaa. Se on ollut paikoissa. Se on kova ja hurja ja ja ja…

Se on hurjan söpö. Skweee!

”The Lady Who Enjoys Her Weaponry Way Too Much” eli S/S Steampinkin tykkinainen valmiina palvelukseen. Mutta ennen tätä tapahtui…

FINNCON 2014

PERJANTAI

Perjantain ohjelmat järjestettiin Kirjailijatalolla. Saavuin sinne sen verran myöhässä, että ehdin kuulla Hugo-paneelista vain loppusanat. Miljöö ja ilma olivat ihanat ja väkeä riitti täyttämään melko lailla joka nurkan ja ikkunanpieletkin.

Cheryl Morganin luotsaama kirjailijakunniavieraiden On Writing oli erittäin mielenkiintoinen. Keskustelu sivusi niin kirjoittajaryhmiä, kirjoittajan vertaistukea kuin julkaisemisen kiemuroita ja tietenkin itse kirjoittamista. Panelistit vasemmalta oikealle Hannu Rajaniemi, Scott Lynch ja Elizabeth Bear, joka on julkaissut 22 teosta kymmenessä vuodessa! Olin sen verran vaikeassa paikassa kuvaamisen kannalta, että Cheryl jäi ikävästi pylvään taakse.

Finncon-ohjelman jälkeen Kirjailijatalolla vietettiin Stk ry:n 30-vuotisjuhlaa ja meillä kaikilla oli niin mukavaa. Kaksi kertaa minulle ehdotettiin, että voisin lopettaa sunnuntain paneelit heittämällä vaatteet veke ja juoksemalla naakkenina läpi Finncon-alueen. Miksi, kysyn minä? Miksi? (Ehkä minut sekoitettiin siihen toiseen, karvaisempaan tyyppiin. Hänestä lisää kohdassa Sunnuntai.) Tässä yllä olevassa kuvassa en tanssi flamencoa, vaikka se siltä saattaa nopeasti katsottuna näyttää, vaan kyseessä on S/S Steampinkin harjoitukset. Mistä pääsemmekin aasinsiltaa pitkin kloppoti kloppoti seuraavaan päivään!

LAUANTAI

S/S Steampinkin naisisto naamiaisvalmiudessa. Kiitos mainiosta kuvasta Tarja Sipiläiselle. Pink is punk!

Naamiaisten Best In Show tässä haastateltavana. Oli ylen hieno hän.

Omiin velvollisuuksiini lauantaina kuului mm. Nova-tuomarointi, joka oli totta puhuen enemmän ilo kuin velvollisuus. Top 10:stä paikalle pääsivät Anu ja Eero Korpinen, Liisa Näsi ja Susanna Hynynen. Tästä linkistä pääsee katsomaan top kympin kokonaisuudessaan.

Ilman glooriaa en jäänyt itsekään. Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita -antologiassa julkaistu novellini Siivekäs mies Isaac pääsi Atorox-kisassa kahdeksannelle sijalle! Jos katsotte kuvaa tarkkaan, saatatte huomata, kuinka himoiten tuijotan Jussi Katajalan Atorox-pystiä. Ensi vuonna tavoitteena top 5! Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Mikä tarkoittaa sitä, että…

AARGH! VAROKAA! Aasinsilta heti huutomerkin jälkeen!

SUNNUNTAI

koitti näissä merkeissä.

Sain keväämmällä kutsun osallistua Maailmankaikkeuden paras turistikohde -paneeliin. Minulla oli kuitenkin muita kiireitä, joten lähetin paneeliin hyvän ystäväni Rahel Baruchan Umbrovian kuningaskunnasta. Hän on varcolac-heimoa, samasta Vukin klaanista kuin vanha tuttumme Aren Mussovits, ja asuu tällä hetkellä (kun sanon tällä hetkellä, tarkoitan tietenkin aikaa Vihreän saaren vaihtoehtoisessa todellisuudessa, ca. 1869) Pariisissa. Rahel oli hieman hermostunut matkanteosta ja omituisista tavoista, joita hänen oli pakko täällä meidän todellisuudessamme noudattaa. Tässä hän nauttii vähälihaista aamiaista Jyväskylän emäntämme hoteissa. Taka-alan seepraihminen ei liity asiaan mitenkään. Rahel ei ainakaan syönyt häntä tai pilkkonut millään tavalla matkaevääksi.

Passikuvan ottaminenkaan ei sujunut täysin kommelluksitta. Onneksi poliisilaitoksen sedät olivat hyvin avuliaita.

Jostain syystä ne kuitenkin halusivat lisätä tuohon kuvan alle tekstin: ”Oletteko nähnyt tätä naista? Ilmoittakaa välittömästi lähimmälle viranomaiselle jne.” En voi käsittää en.

Sunnuntaina käyttelin kameraa kauhean laiskasti, mutta Viimeisen roskakirjailijan tittelistä käydystä kaksintaistelusta sentään sain kuvia.

Taistelussahan oli kyse Boris Hurtan kantamasta Suomen viimeisen roskakirjailijan kunnianimestä, jonka hän tahtoi poies lahjoittaa. Mahdollisia nimen perijöitä ilmaantui paikalle kaksi: Kuoriaiskirjojen omistaja ja URS-liikkeen perustaja Tuomas Saloranta sekä raapalemestari Shimo Suntila. Taistelun tuomaroi Anne Leinonen ja sen selosti shokkaava rokkaava sähkö-Väinämöinen Juha Jyrkäs. Odotin ohjelmalta suuria ja voin sanoa, etten joutunut pettymään.

Taistelu alkoi varsin tasaväkisissä tunnelmissa.

…Kunnes kävi näin.

Voi hyvä ihme minun vanhaa sydäntäni! Tuomari oli täysin kiiltävien esineiden pauloissa, kun Shimo-paran kimppuun hyökkäsi Salorannan masinoimin kepulitempuin joukkio renttuja ja kehveleitä, jotka mätkivät Suntilan ketoon! Onneksi tuomari Leinonen palasi lopulta tehtäviensä tasalle ja hylkäsi Salorannan suorituksen, sillä muutoin olisi kammoittava vääryys päässyt tapahtumaan. Monien kummallisten kiemuroiden kautta (areenalle saapui itse Roskakirjailija Hurtta kurittamaan poikasia) tarvittiin uusintataistelu. Kovasti metsot mesosivat ja kaksi karhua toisiaan kurmotti, mutta loppujen lopuksi kaatui tantereeseen toinen jos toinenkin.

Taistelu viimeisen roskakirjailijan tittelistä jäi ratkaisemattomaksi. Nähdäänkö nämä roskakirjailija-wannabeet kenties ensi vuonna samoissa merkeissä Archipelaconissa? Toivon niin.

Siinä olikin oma kuva-antini sunnuntailta. J. S. Meresmaalta sain vielä tämän upean kuvan iltapäivän tunnelmista ravintola Sohwin terassilla.

Kahvin voimallahan sitä koko viikonloppu melkein tahkottiinkin. Kirjoja lähti tälläkin kertaa mukaan, kummaa ja kummempaa. Nämä olen tähän mennessä löytänyt laukkujeni kätköistä. Ylhäällä keskellä on S/S Steampinkin naamiaispalkinto (Paras esitys/Best Performance, jei!), jota kierrätämme ohjelmaan osallistuneiden leidien kesken.

Varpaat ovat kuvassa sen takia, että sunnuntai-iltana vannoin luopuvani kengistä loppukesän ajaksi. Kun olen yhden hellepäivän harpponut pitkävartisissa, vuorellisissa saappaissa ja täysnahkaisissa spatseissa, voin ihan rehellisesti sanoa: Paljaat varpaat. Olen kaivannut teitä. Olen tehnyt teille vääryyttä.

Kiitos jälleen kerran koko Finncon-väelle, kun saitte aikaan tämän ihanan spefistisen viikonlopun!

Rahel Barucha tahtoo lähettää erityiskiitoksensa Makeup your Jangsara -blogin Jangsaralle tästä hienosta ihmissusimeikin tutoriaalista!

Väsyneenä, mutta onnellisena over and out. Ensi vuonna sitten Archipelaconiin!