Kuten olette ehkä jo huomanneet, en tee asioita aina perinteisimmällä mahdollisella tavalla. Voisi jopa sanoa, että koen konservatiiviset toimintatavat hieman rajoittaviksi. Joulu on kuitenkin perinteiden aikaa, ja myös meillä Kryptozoologisissa tutkimuksissa arvostetaan tiettyjä jouluperinteitä. Joulukuusi koristellaan, suklaata mässätään, glögiä siemaillaan ja lautapelejä pelataan yhdessä peikkojen ja keijukaisten kera. Niin ja rakennamme tietenkin piparkakkutalon.
Tänä vuonna malliksi valikoitui tämä:
Käytännön syistä yksinkertaistin muotoilua jonkin verran ja päätin kutsua luomustani nimellä…
PIPAR-DÛR
(^^kuuluu sanoa pahaenteisellä äänellä^^)
Lupasin myös jo eräille tahoille, että jos lopputuloksesta tulee yhtään sen näköinen, että kehtaan sitä julkisesti esitellä, teen siitä projektiraportin tänne. Onneksi minulla on varsin matala kynnys kehtaamisen suhteen. Seuraa siis erittäin paljon kuvia (saattaa ladata ikuisuuden, olen pahoillani) sisältävä selostus aiheesta
Pipar-Dûrin rakentaminen
Dum Dum Dummm….
Mistä Musta Torni rakennetaan? Jauhoista ja sokerista, munista ja kanelista…
Piparitaikinareseptin olen jo kertonut aiemmin, se löytyy täältä.
Sillä aikaa kun taikina asettui, tein linnakkeen kaavat: Kaksi sisäkkäistä esilinnaa, 8 seinäliuskaa kummassakin + Sauronin kapea ja korkea torni 6 liuskaa. Hain tästä kaaviosta silmämääräisesti haluamani mittasuhteet.
Jonka jälkeen piirsin perusosien kaavat, mukaan lukien Sauronin silmän ”haarukan”.
Koska linnasta tulee monikerroksisena erittäin korkea ja painava, katsoin parhaaksi rakentaa sille kunnon tukirangan. Materiaalit: Kartonkia, talouspaperirulla ja tukevia kertakäyttölautasia.
En luottanut pelkän pahvin voimaan, vaan kerrosten ”betonijalkoina” toimivat sopivan kokoiset ylimääräiset purkit ja purnukat.
Leipomaan! Taikina oli hieman tarttuvaa ja Sauronin tornin pitkät, kapeat suikaleet oli helpointa siirtää pöydältä leivinpaperille rullaten. 😀
Päädyin tässä vaiheessa tekemään erinäisiä lisäosia, mm. Sauronin silmälle kunnon piparisen tasanteen, alimpaan kerrokseen tukijalkoja sekä oman pikkutornin Nazgûlille.
Rakentaminen alkaa: alimmainen esilinna asennettu menestyksekkäästi. Wuhuu!
Ylempi esilinna paikoillaan, alempaan esilinnaan lisäsin muurinjalkoja, jotka tekevät Pipar-Dûrin luotaantyöntävämmän ja vaikeammin valloitettavan oloiseksi. Sellaiset asiat ovat örkeille tärkeitä.
Tornin rakentaminen alkoi ja örkeiltä loppui vaaleanpunainen laasti kesken. O-ou. Pakko vaihtaa vihreään ja toivoa, ettei Sauron suutu.
Tässä vaiheessa annoin laastin (eli sokerikuorrutteen) kuivua ja askartelin Sauronin tulisen silmän. Kas, tässähän niitä on laatikollinen.
Leikkasin terävällä veitsellä keltaisesta pallosta käärmemäisen pupillin muotoisen palasen ja samankokoisen palasen tummanpunaisesta pallosta. Pesin pupillista varovasti sokerit pois, jolloin jäljelle jäi tuollainen tuikea kiilto. Märkä pupilli liimaantuikin sitten näppärästi keltaiseen silmämunaan.
Liimasin sokerikuorrutteella silmän haarukan kokoon ja ujutin silmän haarukkaan. (Silmä antaa vähän periksi, joten haarukan ei tarvitse olla täydellisen oikeankokoinen. Tein varuulta pari hieman eri kokoista haarukkaa, koska taikina turpoaa uunissa jonkin verran.)
Tässä haarukka takaapäin. Päädyin leipomaan tällaiset tukijalat kaiken varalta, koska marmelaadisilmä on painava.
Linnakeen kuivuttua alkoi esikoristelu. Barad-Dûrissa kuvataan olevan useita torneja ja lisäkkeitä, mutta jos niitä alkaisi piparista tekemään, saisi pian huomata valmistavansa 1:1 mallia. Mikä menisi ehkä jo vähän liioittelun puolelle. Päädyin käyttämään mm. muovailtavaa mantelimassaa, suklaarusinoita ja erilaisia lakuja. Musta Torni näyttää tässä vaiheessa aika kirjavalta, mutta kyllä se siitä. Sauronin tornin huipulta jo suuri varjo syö maailmasta värejä sulan suklaan muodossa (200 g tummaa suklaata + 1 dl kuohukermaa, lämmitetään/sulatetaan ja sekoitetaan. Kerma on tärkeää, sillä se saa suklaan kovettumaan).
Epäilyttävän chibi-henkinen Nazgûl.
Siellä se nyt istuu tornissaan ja lävistää kaikki katseellaan.
SUURI TULINEN SILMÄ!
Tästä olen ylpeä: Katsokaa nyt tuota varjoa. Jumankekka miten se on kohdillaan! Kyllä siinä Aragornin pöksyt tutisee, kun tuollainen päälle lankeaa.
(Tekeväisen – joskaan ei suunnittelevaisen – emännän vinkki: Kun teet piparkakkutalon vähän sinne päin, peitä kaikki mahdolliset virheet sulaneella suklaalla ja tomusokerilla. Varsinkin tomusokeri pelastaa mitä tahansa. ”Oi kauhea, mikä tuokin on… Hei! Joulu!”)
Muahahhahhaa.
Pahaenteisen näköisen tornin teit! Nyt hieman pelottaa. Silmä, joka näkee kaiken… Toisaalta, kun sen kerran voi syödä, kokemus voi olla peräti terapeuttinen?
Rispekt!
Jos Sauron ei ole joulun jälkeen liian pölyinen, aion henkilökohtaisesti tuhota hänet.
Tähän ei voi kyllä muuta sanoa kuin VAU! 😀
Kertakaikkisen upea luomus! 😉 Vaan uskaltaako kukaan syödä tuota? O.o’
Kiitos! Aion ainakin vakaasti yrittää. 😉
Laitat vain _sen_ sormuksen sormeesi ja tuo torni romahtaa kuin lehtikasa syysmyrskyssä. Vaipitikösesormusnytheittää johonkinroskakuiluuntaijotain.
Annetaan Frodon hoitaa ne helyhommat, minä keskityn nakertamaan. Mordorin suuri varjo ei ole mitään minun terävien valkeiden hampaitteni rinnalla!
Aivan mahtava! Häkellyttävä suorastaan! 😀 Niin että kadotin ensimmäisen kirjoittamani kommentin. 😀
Heh. Tässähän vallan punastuu. 🙂
Aikamoista harrastuneisuutta kyllä vaatii moisen Pipar-Dûrin rakentaminen. Rispektiä täältäkin suunnalta!
Kiitos rispektistä. Saattaa olla, että olen vähän jouluihminen. 😀
On se makee 🙂 Onkin hyvä ajatus viedä leipomukset vuoren huipulle. Ne näyttävät siellä erishianoilta. Peikon miälestä sinä olet kyllä huiman ahkera. Niin ja taitavakin.
Äh pyh, kaikkea sitä.
Joulun pahin piparkakkutalo! Myös siistein.
Veikkaan, että tuon syötyäni tunnen pahuuden tosiolemuksen.
Vau! Vau! Onpa hieno! Tuo viimeinen kuva on kerrassaan loistava. Uskallatko tosiaan syödä tuon silmän… huuuu.
Uskoisin, että äärimmäinen paha on tässä tapauksessa äärimmäisen hyvää. 🙂
Onhan tossa toki yritystä 😛
Innokkuus ennen taitoa, kjeh. 😀