Sanon usein, että yksi parhaista asioista, jonka kirjailijuus on tuonut mukanaan, ovat uudet ystävät. Näiden ihmishelmien kanssa oli hyvä arvostaa Tampereella äskettäin avatun museo Milavidan kauneutta… ja kenkiä.
Anni Nupponen, J. S. Meresmaa, Salla Simukka ja Taru Luojola Milavidan pääportailla.
Tampere-viikonloppuni ohjelmassa oli ystävien tapaamista, Lumous ja sunnuntain korkkasi tutustuminen Salvatore Ferragamon elämäntyöhön. 1900-luvun johtavan kenkäsuunnittelijan tuotantoa esittelevä näyttely oli varsin nautittava.
Kuolettavan hieno korko.
Sarvikuonokenkä. Haluan.
OMG-ankka hyväksyy.
Näyttely oli upeasti rakennettu. Pienestä koosta huolimatta katsottavaa riitti.
Eräs Ferragamon kuuluisista asiakkaista.
Näyttelyyn kuului myös suloinen taide-elokuva, jossa kerrottiin Salvatore Ferragamon tarina fantasian keinoin.
Anni Nupponen näkee näkymättömän kengän. Taru Luojola hyväksyy.
J. S. Meresmaan Käärmeenliekit -antologiassa ilmestynyt novelli Hyvä emo kertoo Milavidan rakennuttaneiden von Nottbeckien suvusta.
Lauantain Lumous Dark Market sulostutti sääremme.
Kummat pensaslabyrintissä.
Tämän sateisen päivän voikin sitten käyttää paitsi menneiden retkien fiilistelyyn, myös ROCKNOMICON-novellien toimittamiseen. Komeaa ja korkeaa (karkeaa?) on tulossa!
Hienoin kuva sorsasta, minkä olen koskaan nähnyt!
OMG-tirppa pitää olla. 🙂 (Näköjään olin laittanut hänet ankaksi, vaikka selvä sorsahan tuo. Mikä lie mielenhäiriö aamulla iskenyt.)
Sitten tapaaminen olikin ohi ja Olli istui pöytänsä ääressä hölmistyneenä.
Kerttu oli juuri kävellyt ulos toimistosta.
Olli muisti vain jalat, joissa oli punaiset korkokengät.
Sopimukset sentään näyttivät tulleen allekirjoitetuiksi asianmukaisesti.
— Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
😀
Tähän ei voi sanoa muuta kuin vauvauvau!
Niinpä! Oli aika huikeaa, miten moderneilta varhaisetkin ferragamot näyttivät (tai muotihan on tietenkin kiertänyt vain ympyrää…). Omat suosikkini taisivat olla melkein järjestään 30-luvulta. 🙂