Syksy saa ja monessa paikkaa Suomenmaata koulut ovat jo alkaneet. Täällä Varsinais-Suomessa ollaan vielä eletty kuin porsaat tunkiolla, viimeisistä vapaapäivistä nauttien. Syksyn tullen minäkin palaan sorvin ääreen, mikä meikäläisen arjessa tarkoittaa sitä, että lakkaan tekemästä niitä palkattomia töitä, jotka ehkä poikivat jotain tulevaisuudessa, ja alan tehdä hommia, joista jopa maksetaan oikeaa rahaa. Syksy tuo myös mukanaan jännittäviä projekteja, jotka ovat olleet pitkään tekeillä. Kauhunovellikokoelma Haiseva käsi ilmestyy kauppoihin muutaman viikon sisään ja osin sen tiimoilta pääsen taas esiintymään kirjamessuille ynnä muuta kivaa.
Olen ollut nyt kirjailija nelisen vuotta, ja sinä aikana kasvanut kirjailijuuteen. Mitä se tarkoittaa? Kirjoittamisestani on tullut ammattimaisempaa ja olen saanut kunnian tutustua muihin kirjailijoihin ja kirjallisuustoimijoihin, joista monet ovat tislattua parhautta. Ei voi sanoa, että minusta olisi tullut kunnianhimoisempi (koska sitä olen ollut kirjoittamisen suhteen aina), mutta tavoitteet ovat joka tapauksessa pykäliä, joita siirretään askel askeleelta ylöspäin ja eteenpäin. Ehkä tavoitteista on tullut myös henkilökohtaisempia. Kirjailijana ei kauaa kuuppa kestäisi, jos alkaisi kilpailla muiden kirjailijoiden saavutusten kanssa. Jokaisen saavutuksen pitää olla oma – ja tavoitteiden myös. Olen jossain sanonut, että kirjailija on ravihevonen, joka juoksee laput silmillä. Se tietää, että rinnalla juoksee myös muita hevosia, mutta sen täytyy keskittyä juoksemiseen, ei muihin hevosiin. Kirjailijalla se maaliviiva vain siirtyy kaiken aikaa ja ravi jatkuu…
Ammattimainen kirjaillijuus tarkoittaa omalta osaltani myös sitä, että yhä suurempi osa tuloistani tulee kirjailijuudesta. Kirjamyyntinä, lainauskorvauksina, apurahoina ja keikkapalkkioina. Pieninä palasina on leipäni maailmalla. Näin syksyn tullen haluaisinkin vinkata, että minua saa ja on suotavaa pyytää kirjailijavieraaksi vaikkapa kouluihin ja kirjastoihin. Kätevimmin tämä käy Lukukeskuksen kautta, jolloin minä säästyn *argh argh argh* paperisodalta ja te saatte vakuuden siitä, että jos vaikka sairastun, homma on kaikin puolin hoidossa, joku kollegoistani voi tulla paikkaamaan tai mitä sitten sovitaankin. Huomatkaa myös mahdollisuus Lukukeskuksen järjestämiin virtuaalivierailuihin, teen niitä oikein mielelläni (ja pääsette samalla turneelle työhuoneeseeni! What!). Palkkioissani noudatan joka tapauksessa Lukukeskuksen ohjehinnastoa.
Olenko jo linkannut teille Haisevan käden inspiraatiosoittolistan? Se on ihan julkisena ollut Youtube-kanavallani jo jonkin aikaa, mutta some on suuri ja tavaraa täynnä, eikä sinne minun kanavalleni välttämättä kukaan eksy. Elikkäs tästä linkistä lähtis.
Lisäsin sinne perään tämän Panic! At The Discon Emperor’s New Clothesin musiikkivideon. En ehkä käyttänyt sitä itse kirjoitusinspiksenä, mutta se sopii Haiseva käden tunnelmiin. Aeh, miten mainio! (Ei sovi ihan pienimmille, kuten alkukuvakin näyttää.)
”Olen jossain sanonut, että kirjailija on ravihevonen, joka juoksee laput silmillä.”
Minulle sanoit.
Olen mietiskellyt sanoja usein. Itselle se ei aina ole niin helposti itsestään selvää.
Ja Panic! at the Disco <3
Miten paljon sen kanssa onkaan kirjoitettu!
No näinhän se olikin. 🙂 Tuo on ajatus, jonka yritän pitää itsekin mielessä. Hirveän helposti tällä alalla alkaa vertaamaan itseään muihin ja epäilen, että jos siihen lähtee, onnistuu vain tumppaamaan oman tulensa.