Tosi viilee lumiukko kerran uhosi, että: ”Olen tosi kova jätkä, jäätynyttä vettä. Kun mä seison tönkkönä talvisella hangella, töitä ois mun kaatamiseks vaikka rautakangella. Ei mulle kukaan mahda mitään, tuuli eikä hankisää Voi aurinkokin lähtee itään kun tämä jätkä täräyttää.” Lumiukon uhon kuuli yks’ ilkeähkö, vinha tuuli. Se kertoi kaiken […]
Löysin tänään lumikeijun. Sen varpaat olivat valkoiset, hipiä kuin hanki. Sen sinisissä silmissä safiiri ja helmiäinen, lumi ja jäähileet kieppuivat, hassuttelivat. Talven ensimmäinen lumikeiju. Niin kuin lumihiutaleet, jokainen lumikeiju on erilainen, ei koskaan aivan kuin toinen. Ne tulevat ensilumen mukana taivaan tarhoista. Sieltä, missä talvi lepää. Ne sirottelevat hiutaleita pihakiville, […]
Pikkunoita Nillisilmän sängyn alla asui mörkö. Illalla, kun äitinoita oli peitellyt pikkunoita Nillisilmän, toivottanut hänelle hyvää yötä ja sammuttanut hänen huoneestaan kaikki valot, sängyn alta alkoi kuulua korinaa. Lisäksi sieltä kuului hampaiden lousketta, kuolan lurpsutusta ja kammottavia ikenenimeskelyääniä, mikä tarkoitti, että hänen sänkynsä alla asui: Koriseva, hampaita louskuttava, ikeniä imeksivä, […]
Eräänä päivänä heräsin ja itse itseni keräsin Otin kainaloon jalan ja toisen nenän ja korvan ja ripsiloisen mahan ja niskan ja tietenkin aivon peppurepun ja apinanraivon Kunnes kasassa olin kokonaan valmiina lähtemään maailmaan. Ei noin voi tehdä! Ei ole totta! Ei itseään itse voi kerätä kukaan ei ottaa apinanraivoa mukaan Ei […]
Olipa kerran kultainen poika. Hänen kätensä olivat kultaiset, hänen jalkansa olivat kultaiset, jopa hänen mutterin kokoinen nenänsä oli kultainen. Mutta huolimatta siitä, että pojalle oli suotu näin kallisarvoinen kohtalo, poika oli onneton. Sillä syvällä sisimmässään hän ei ollut kultainen. Syvällä sisimmässään hän oli yksinäinen. Eräänä päivänä kultainen poika sanoi äidilleen […]
