Eräänä jouluna sain kutsun saapua viettämään aattoiltaa ystävieni kanssa tonttukylä Omenaan. Se oli ujutettu karpalonpunaisessa kirjekuoressa piparipurkkini kannen väliin ja näytti tältä: Emäntätonttu Pimin kielen mukanaan vievät jouluherkut lillivät ajatuksissani, kun etsin sopivaa säiettä valkoisen taloni nurkista. Oikean säikeen löytäminen on maagisen matkustamisen A ja O. Mikäli tarttuu epähuomiossa väärään […]
Tässäpä teille tonttuja pari: Röpö ja Repe ja Minttu-Mari. Seuranaan kaksi pukkia kummaa, mulkosilmäistä, näöltään tummaa. Karvaisia ja outoja kyllä, ei yhdenkään pää yli pöydän yllä. Peikot näet tontuiksi alkoivat tänään. Ne joutuivat heti totiseen kränään, kun tontuilta peikot varasti lakit ja söivät kehvelit pöydästä nakit. Tontuthan vallan suivaantui siitä, ei […]
Hiljattain ilmestyneessä Höpötiede NYT! -lehdessä on artikkeli minusta ja uudesta lemmikistäni Börtistä. Olen aina halunnut kaverikseni vuorenpeikon, mutta minulle sanottiin peikkojen kesyttämisen olevan mahdotonta. Hah! Siitäs saitte, epäilijät! Erityisesti sinä, Martin Takaraivo.
Mesikorvalla oli tylsää. Oli keskikesä, eikä mitään tekemistä. Sammankonpoikaset oli vedetty kudusta aikoja sitten ja nyt ne jo polskivat ympäriinsä alkujaloillaan. Perhoset vasta harkitsivat koteloitumista ja sudenkorennon toukat mulkoilivat häijysti lumpeiden alta, kun keiju yritti maanitella niitä luovuttamaan liian pieneksi käyneet päällystakkinsa. Tavallisesti tähän aikaan vuodesta Mesikorva olisi maannut tyytyväisenä […]
Alla on suppea esitys peikkojen sukupuusta sellaisena kuin se tällä hetkellä tunnetaan. Pitääkseni sukupuun edes jossain määrin ymmärrettävänä kokonaisuutena en ole sisällyttänyt siihen kaikkia tuntemiani peikkoja, vaan ainoastaan ne, joiden lajinmääritys[1] on kohtuullisen luotettavasti tehty. Kuten kaaviosta voi havaita, peikkojen tämän hetkinen sukupuu sisältää kaksi päähaaraa, orcii ja parvoorcii, suurpeikot […]
