Kirjoitan nyt neljättä kirjaani. Neljättä. Se tuntuu paljolta, kun sen sanoo noin. Minusta tuntuu, että olen sanonut sen ennenkin, ehkä siksi, että minun on vaikea uskoa sitä. Outous johtuu myös siitä, että Gigin ja Henryn tarina on minulle itselleni niin eheä jatkumo, että miellän viimeiset kolme kirjaani yhdeksi tarinaksi, joka on vain katsottu parhaaksi jakaa kolmiin kansiin. Jollain tasolla olen vieläkin moodissa ”esikoiskirjailija” ja ”aloitteleva kirjailija”.

Coneissa käydessäni olen seurannut mielenkiinnolla kunniavieraiden haastatteluja; ihaillut Nalo Hopkinsonin asennetta, Peter Wattsin sujuvaa jutustelua ja J. Pekka Mäkelän lempeää olemusta. Kunniavierailla on painoarvoa. Heitä haluaa kuunnella.

Kunniavieraat Nalo Hopkinson ja Richard Morgan Finncon-Animeconissa Turussa 2011.

Kunniavieras on monen conin näkyvin yksittäinen palikka. Viime vuonna muistan ajatelleeni, että jos oikein hyvin käy, jossain vaiheessa minäkin olen tuo tyyppi. Kunniavieras. Miltä se mahtaa tuntua, olla tuolla tavalla huomion keskipisteenä?

Kunniavieraat Aliette de Bodard, J. Pekka Mäkelä ja Peter Watts Finnconissa Helsingissä 2013.

Nyt voin sanoa, että pelottaa ihan penteleesti. Syksyllä Turussa järjestettävästä Turcosesta otettiin nimittäin yhteyttä ja kysyttiin kunniavieraaksi. Minua! Okei, kyseessä on uusi ja kiiltävä, vasta toista kertaa järjestettävä paikallinen minicon, mutta hyvä ihme, viiraako teillä päästä, ihmiset?! Mittee mittee, Apuaenkestä!

Kunnia on suuri ja otettiin vastaan asianmukaisella hysterialla.

Nyt kun sain sen ulos elimistöstäni, tässä on linkki Turcosen virallisille nettisivuille. Lauantai 20.9.2014, Turun kaupunginkirjasto. Merkitkää se kalentereihinne kuulakärkikynällä. (Edit. Huomatkaa myös rinnakkaisminicon Fantastik 2014, sama paikka, sunnuntaina 21.9.2014, kunniavieraana Maria Turtschaninoff!)

Minä palaan pimeään nurkkaani
.
.
.
.
.
.
vähän

.
.
.
.
.
.
rauhoittumaan.