Eilen Aamulehdessä paljastettiin uutinen, jota olen pidätellyt tuskissani salassa reilun viikon. Kurnivamahainen kissa on yksi tämän vuoden Tulenkantaja-palkinnon ehdokkaista! Kurnivamahaisesta onkin tullut oma pieni palkintoehdokkuusrohmuni. Sillä on jo vatsassaan Arvid Lydecken-, Runeberg Junior- ja nyt Tulenkantaja-ehdokkuus.

Tulenkantaja-palkintohan on vuonna 2012 Aamulehden ja tamperelaisen Tulenkantajien kirjakaupan perustama kirjallisuusvientipalkinto. Sen ensimmäinen voittaja oli Seita Vuorela teoksellaan Karikko. Myös myöhempinä vuosina palkinnolle on ollut ehdolla lasten- ja nuortenkirjallisuutta aikuisten proosan ja runouden rinnalla. Tänä vuonna kuudesta ehdokkaasta peräti kolme edustaa lasten- ja nuortenkirjallisuutta!

Esiraadin puheenjohtaja, kulttuuritoimittaja Markus Määttänen perustelee asiaa näin:”Esiraati piti entistä kirkkaammin mielessä palkinnon perusajatuksen. Emme etsi vuoden parasta kirjaa, vaan vientikelpoisinta teosta, Määttänen sanoo. – Suomalaiset lasten- ja nuortenkirjat ovat jo pitkään menestyneet maailmalla erinomaisesti. Ja ihan vaistonvaraisestikin voi sanoa, että nyt ehdokkaiksi nostetut Kurnivamahainen kissa ja Zoo! Viraalit nerot voivat jatkaa samaa menestystarinaa.”

Tämä on asia, jonka merkitystä ei voi liioitella: Tulenkantaja on korkean profiilin kirjallisuuspalkinto, jossa lanu kilpailee voitosta yhdessä aikuisille suunnattujen proosateosten kanssa. Nostettuna samaan valokeilaan, samanarvoisena. Vaikka palkinnolla etsitään nimenomaan vientikelpoista kirjaa, kyllähän tällainen ehdokaskimara lisää myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden kiinnostavuutta tavallisen suomalaisen lukijan silmissä. Ai meillä on tällaistakin. Tällaista meiltä viedään ulkomaille!

Monet edellisten vuosien ehdokkaista ovat kirjailijoita, joiden työtä arvostan syvästi. Leena Krohn, Leena Parkkinen, Anneli Kanto… Aina sanotaan, että jo ehdokkuus on kunnia, vaikka kirjailija sitten salaa ajatteleekin, että syön jokaisen sukkani jos en voita. Mutta Tulenkantajan tapauksessa, vaikka voitto olisi – en valehtele – äärettömän makea, jo ehdolle pääsy on todellakin kunnia ja etuoikeus.

Sain eilen kuulla myös toisen iloisen uutisen: Osuuskumman raapaleantologiassa Ajantakojat ilmestynyt pienoistarinani Niin lämmin, niin pehmeä tulee ilmestymään espanjaksi (Tan suave, tan tierno, käännös Tanya Tynjälä) julkaisussa Nanocuentos del planeta tierra – Todo el mundo en un libro, johon on kerätty 100-200 sanan tarinoita kirjoittajilta ympäri maailman. Muita suomalaisia kirjoittajia antologiassa ovat Jenny Kangasvuo, J. S. Meresmaa ja Samuli Antila. Upea projekti, jossa on ilo olla mukana!