©vml
Eräs lukijani lähetti minulle kuvan lohikäärmeestä, joka on vasta äskettäin kuoriutunut munasta ja asustaa nyt hänen kotonaan. Kyseessä on vähintäänkin kryptozoologinen sensaatio[1], mistä syystä pyysin häntä kertomaan hieman lisää jännittävästä lemmikistään. Tämä nimenomainen lohikäärme löytyi ametistionkalosta ja asuu nyt sisätiloissa, koska talven kovat pakkaset olisivat kenties olleet pikkuiselle liikaa. Lohikäärme ei kaikeksi onneksi syökse vielä tulta ja vaikka se öisin myryääkin jonkin verran ympäriinsä, se kuluttaa yhä suuren osan päivästä nukkumalla[2].
Tällä hetkellä lohikäärme on kovasti tykästynyt mansikkajäätelöön, mikä on toivoakseni pysyvä asiantila. Itse en ole saanut Börttiä vielä vieroitetuksi journalisteista. Kiitos Saga, tästä suurenmoisesta kuvasta ja haastattelusta, ja onnittelut uudesta, hirvittävästä perheenjäsenestä!
[1] Ottaen huomioon, että useimmat tarinat, joita me kryptozoologit kuulemme lohikäärmeistä, koskevat lähinnä poltettuja navettoja ja kadonneita mummoja. Pelkään pahoin, että satunnaisesti meidän maailmassamme nähdyt lohikäärmeet pitävät vanhainkotien pihoja yksityisinä buffet-pöytinään.
[2] Lukijani kertoi jopa tietävänsä, että tämän lohikäärmeiden suvun alalajin edustajia myydään joissain lelukaupoissa lasten leluina, koska ne ovat pikkuisina niin vahvasti yöeläimiä. Hämmentävää!
Tämä meidän pikkuinen on viime aikoina ihastunut tuoksuviin ja kukkiviin kasveihin. Joulukaktuksen kukat hävisivät muutamassa yössä, tillinsiemenpussia nakerreltu ja myrttiä ravisteltu niin, että lehdet tippuu. ”Nuppu” myös riehuttaa kissoja öisin… Sitä jo kaipaa taas kunnon yöunia. 🙂
Taidan kasvatella lohikäärmeelle ja kissoille (tuntuvat tulevan yllättävän hyvin toimeen toistaiseksi) minttua, tilliä ja laventelia haisteltavaksi, pääsiäiskauran ja -ohran lisäksi.
Saga
Olen äimistynyt. Mutta kuka minä olen sanomaan, minulla on vuorenpeikko lemmikkinä. Se ravistelee vain kutsumattomia vieraita. Olen pohtinut, josko minun pitäisi hankkia sille unileluksi nyrkkeilysäkki. :/
Saga, voisitko kertoa minulle, mistä saisin oman lohikäärmeen lemmikiksi. Mieluiten mikä kasvaisi nopeasti, muttei kovin suureksi, jottei sitä olisi vaikea piilotella yli-uteliaalta naapurustolta. Toki suurikin käy. Vanhempieni kanssa asiasta en keskustele, koska eivät he edes usko… Mutta takaisin asiaan. Eli siis kaipaisin lohikäärmettä, joka kasvaisi melko nopeasti, muttei hirveän suurikokoiseksi. Saga, antaisitko apua mistä löytäisin tälläisen lohikäärmeen? Kokemusta on, kaverini lohikäärmeestä. Tosin kaverini ei suostu kertomaan mistä sai lohikäärmeensä. (Kaverin lohikäärme on noin metrin korkuinen ja kahden metrin pituinen, tuittupäinen megailopilleri, joka ei pysy edes nukkuessaan paikoillaan. Oli viikon hoidossa ja sekoitti koko huoneen.)
Hei Yasmiin! Mielenkiintoinen kysymys ja varmaan parempi, että Saga itse vastaa tähän, hänellä kun on kokemusta asiasta. Itse en henkilökohtaisesti kannusta lohikäärmeiden pitämiseen lemmikkeinä. Ne tuppaavat nakertelemaan muutakin kuin sohvannurkkia.
Jaa-a, enpä ole tullutkaan edes ajatelleeksi, mistä moinen kannattaisi hankkia, mikäli on sellaista ihan tarkoituksella etsimässä. Omani kun muutti meille olosuhteiden pakosta. 🙂 Jos lohikäärmeiden salakauppa lelukauppoihin ei olisi niin kovin arveluttavaa, suosittelisin ottamaan lohikäärmeen poikasen sieltä, sillä ne ovat kohtalaisen pieninä pysyviä ja hitaasti kasvavia lajeja ja jo tottuneita ihmisiin. Nämä lohikäärmeet ovat vielä kovin pieniäkin lelukauppoihin tullessaan, sillä suurin osa kuljetetaan munina.
Jos haluat luonnosta lohikäärmeen pyydystää, kannattaa etsiä paikkoja, joissa on luonnollisia kvartsisuonia tai kristalliluolia, lohikäärmeet ovat kovasti ihastuneita kimalluksesta ja valoheijastuksista (mistä syystä lohikäärmekotiin ei kannata asentaa esim. kristallikruunuja…). 🙂 Suosittelen itseasiassa kotoista lohikäärmerotua, sillä meidän omat suomalaiset lohikäärmeet pysyvät melko pieninä. Tietääkseni meillä kuitenkin on tai on ollut sekä lentäviä, vedessä viihtyviä, tuliliskoja, että monipäisiä lohikäärmeitä, vaikka itse sana tuntuu olevan jokseenkin epäselvä suomalaisessa tarinaperinteessä. Ehkä pienuudella selittyy sekin, ettei tarinoita suomalaisista lohikäärmeistä ole helppo löytää ja nekin mitä löytää on hiukan epäselviä sanaston ja lajikuvauksen suhteen. Epäilen kuitenkin, että Suomen maaperällä on ainakin ollut kaikkien elementtien (vesi, tuli, ilma, maa) lohikäärmeet edustettuna pieninä lajeina, mikä tekee kannasta hyvinkin rikkaan. Joitakin lentäviä pienokaisia olen nähnyt suurissa metsissä, ne viihtyvät vihreässä ympäristössä, koska ovat vihreitä itsekin. Ujoja otuksia.
Jokatapauksessa tarvitset pienen ”aarteen”, eli kristalleja ja metalleja kiiltäväksi kasaksi, aarrearkku on kaikkein paras syötti. Voit myös koittaa ruukullista kissanminttua, jotkin lajit ovat kuulemani mukaan mieltyneet siihen. Muista kiinnittää aarre maahan, sillä sen täytyy pysyä paikoillaan tutustumisvaiheessa, muuten lohikäärme vain lentää aarteen kanssa pois. Ansalangat tai laatikot eivät toimi, tämä on enemmänkin koe siitä hyväksyykö lohikäärme ihmisen vai ei. Yleensä isot lajit hyväksyvät, mutta vain ruuaksi, joten ei kannata hätiköidä. Vanhemmat lohikäärmeet ovat myös hiukan arvaamattomia pienissäkin lajeissa, joten kannattaa varustautua lohikäärmeen kestävillä asusteilla. Nuori, yksinäinen lohikäärme taas saattaa ihan omasta tahdostaan lähteä mukaan kun pääset siihen vaiheeseen, missä irrotat aarteen. Tässä vaiheessa tosin saattaa tulla myös väärinymmärryksiä ja muutamia lempeitä raapaisuja…
Olen Magdalenan kanssa sama mieltä siitä, että kannattaa miettiä tarkkaan mihin ryhtyy kun lohikäärmeen taloonsa ottaa, oli se sitten minkä kokoinen tahansa. Omani on onneksi vielä toistaiseksi tyytynyt jyrsimään vain kasveja ja uusimpana innostuksena kirjoja, mattoja ja lipaston kulmaa, mutta suhteellisen pienillä tuhoilla on vielä selvitty. Meidän Nuppu rauhoittuu edelleen mansikkajäätelöllä, joten sen saa aika helposti pois pahanteosta kun jättää nukkumaan mennessä kupin jäätelöä pöydälle. Olenkin alkanut epäilemään, että jokaisella lohikäärmeellä on joku heikko kohta, jolla sen saa kesytettyä/rauhoitettua, mutta se saattaa olla vaikea löytää. 🙂 Nupun heikko kohta löytyi kun söin jäätelöä sen vieressä päiväsaikaan ja huomasin nenän värähtelevän!
Olen miettinyt perustavani lohikäärmeiden turvakodin maalle, tosin Magdalenan raportissaan mainitsemat syyt voivat vaikeuttaa hiukan isojen (varsinkin ulkomaalaisten lajien) lohikäärmeiden pitämistä. Pienten lohikäärmeiden nakerteluhaluun voi varautua erilaisilla puruleluilla, isot lohikäärmeet tarvitsevat puruleluiksi kokonaisia puita tai ladonnurkan, joten ne eivät ehkä ole maailman helpoimpia sijoitettavia, vaikka eivät lentelisikään ympäriinsä varastelemassa mummoja…. Monen pienenkään lohikäärmeen ottaminen ei kuitenkaan oikein sovellu kaupunkikotiin, sillä on aina mahdollista, että ne pitävät keskenään meteliä. Maalla pienet lajit pitävät hyvinkin jyrsijäkantaa kurissa.
Kylläpäs tämä meni jaaritteluksi enkä ole ollenkaan varma, osasinko vastata kysymykseesi Yasmiin. 🙂 Toivottavasti tästä jotain apua oli. 🙂
Kiitos perinpohjaisesta vastauksesta, Saga! Pitäisiköhän minun palkata sinut tänne Kryptozoologisiin tutkimuksiin lohikäärmekonsultiksi? Itsenäisenä kryptozoologina ja yrittäjänä minulla ei ikävä kyllä ole varaa maksaa varsinaista palkkaa, atk-peikotkin työskentelevät pähkinöitä ja ylläpitoa vastaan.
No, muutamat purulelut lohikäärmeillekin olisi ihan riittävä palkka konsultoinnista. 😀 Meille muutti juuri ulkomailta uusi lohikäärme, saa nähdä kuinka sen kanssa tullaan toimeen…
Purulelut hankintalistalla! 🙂
Innostuin hirveästi tästä lohikäärmeen hankinnasta ja olen jo kahden vuoden ajan yrittänyt sellaista etsiä. Se on edennyt sen verran, että kun kerran jätin vahingossa erään korun parvekkeelle illalla en ole löytänyt sitä mistään. Kamuni ikkunalla käy joskus lohikäärme enkä ole koskaan kerennyt näkemään sitä 🙁 Olen äitin kanssa asiaa pohtinut ja kumpaakin ihastuttaa pieni lohikäärme joka ei kasva suureksi. Kun asun Mikkelin lähellä siin haluaisin kysyä löytyykö sen läheltä mitään paikkaa josta sellaisen lohikäärmeen munan löytäisi? Miten muuten sellaista munaa haudotaan? 🙂
Magdalena ompi lomalla, mutta meijän mielestä jos sinä jostain löyät lohikärmeksen munan se kannattaapi heittää pikapikaa lähimpään jorpakkoon. Sillä niistä ryökäleistä pääseepi kätevästi eroon. T: ATK-peikot
Noh, peikot! Vähäksi aikaa, kun selkänsä kääntää, niin täällä on rähinä päällä ja kaikenlaisia huonoja neuvoja annetaan! Kiitos epäviralliselle lohikäärmekonsultillemme Sagalle jälleen kerran järkevästä vastauksesta.
Lohikäärmeen hankkimisesta haluaisin sanoa Emmylle, että minähän en kannata niiden pitämistä lemmikkinä. Enkä missään nimessä, siis MISSÄÄN NIMESSÄ, kannusta menemään Amazonin nettikauppaan tahi vilkaisemaan tätä linkkiä:
http://www.amazon.co.uk/Schleich-70419-Nugur/dp/B00272HPCK/ref=sr_1_fkmr1_1?ie=UTF8&qid=1339326638&sr=8-1-fkmr1
Kuten ennen vanhaan kartoissakin sanottiin: There be Dragons!
Lohikäärmeet on ihania lemmikkejä, joskin joskus hiukan hankalia… Mutta ainakaan ne eivät käy päivittämässä blogejani sentään. 😉
Tuollaisen pienen vauvalohikäärmeen löytää luultavasti edelleen lelukaupasta, tai verkkokaupasta, koska niitä edelleen sellaisiin leluina myydään (Schleich Bayala Nugur)… eikä sitä niin tarvitse enää hautoakaan kun ovat jo kuoriutuneet. 🙂 Ne tuntuvat pysyvän pienikokoisina. 🙂
Suomalaisen lohikäärmeen munan voi hyvällä onnella löytää jostain kivikosta (ne munanmuotoiset kivet…), mutta sen hautominen onkin sitten kinkkisempi juttu, paljon lämpöä ja aurinkoa ja talvella kynttilänvaloa. 😉
Tai sitten voi koittaa istuttaa yrttiviidakon ruukkuun tai puutarhaan, niin keijut kuin kääpiölohikäärmeetkin pitävät yrteistä. Ja sitten hyvällä onnella voi joskus huomata kun uudet asukkaat siellä mellastavat ja lehdet heiluvat. 🙂 Myös kaikenlaiset kristallit houkuttelevat lohikäärmeitä, ne ovat kovasti aarteiden perään, niinkuin korunkin katoaminen antaa ymmärtää. 🙂
Näin niitä ainakin meillä ollaan hoidettu, hankittu ja houkuteltu. 🙂