Jyväskylän Science Fiction Seura 42 kutsui minut kirjailijavieraaksi tämän vuoden Lokaconiin, joka pidettiin eilen Keski-Suomen kirjailijatalolla. Lokacon on ihanan lämminhenkinen minicon, jossa oli tänä vuonna vieraana myös sarjakuvatutkija Katja Kontturi ja tuore nuortenkirjailija Katri Alatalo, jonka Mustien ruusujen maa -nimisen fantasiatrilogian julkaisee Vaskikirjat. Itse pidin esityksen steampunkista ja lopuksi yhdistimme vielä Katrin kanssa voimamme yhteispaneeliin, jonka luotsasi asiantuntevasti Anne Leinonen.
Pääsin paikalle juuri parahiksi Katrin esityksen alussa. Tässä kuvassa hän ja Anne Leinonen puhuvat Katrin esikoisteoksen, Karnin Labyrintin kirjoittamisesta. Kirja lähti vaihtarina mukaan ja menee suoraan lukulistalle!
Tuomas Saloranta esitteli virallisesti Lokaconissa ilmestynyttä URS-julkaisua ”Me emme valehtele ja muita Puolueen hyväksymiä novelleja”, jonka orwellilainen matka Suomen halki ja kansiin sopi varsin hyvin novellikokoelman aiheeseen.
”Oi! Hän on niin onnellinen, kun hän saa puhua höyrypunkkia! Oikeille ihmisille!” Kiitos hienosta kuvasta kuuluu Katri Alatalolle.
Esitysten välillä saimme nauttia sihijuomaa ja kahvia Keski-Suomen kirjailijatalon nostalgisessa ilmapiirissä. Harmittaa, kun en ymmärtänyt ottaa talosta enempää kuvia, tuossa oikealla puolella oli nimittäin iso parveke, jolta aukesi komea näkymä Jyväsjärvelle.
Kirjamyyntiäkin paikalla oli ja osallistujakunta ilahduttavan aktiivista. Tulin paikalle kirjalaatikon kanssa ja kotiin lähdin yhtä kirjaa kantaen. Siis omaani. Mukaan lähti myyntipöydästä myös aiemmin mainittu Karnin labyrintti ja Osuuskumma-kustannuksen novelliantologia Kumman rakas. Mistä tulikin mieleeni, Osuuskummalta on tulossa marraskuussa ulos steampunk-aiheinen julkaisu, jossa on mukana myös allekirjoittaneen novelli Vaskimorsian!
Nautin todella paljon vierailustani Jyväskylässä. Lokacon oli aivan ihana tapahtuma! Kiitos kutsusta ja kestityksestä, Jyväskylän Science Fiction Seura 42!
Vautsi. Seinällä Magdalena takana on oikea voimapiste. 🙂 Mukavaa että on mieluisia juttuja. (Siellä pöydän alla vilahtaa selvästi joku peikko.)
Oho, niinpä onkin! Ja peikot on aina mukana, ainakin päänsisäiset, jos ei muut. 🙂