Ja näin, syvällisen – ja vain lievästi skitsofreenisen – pohdinnan jälkeen olen päättänyt pitää kesälomani tänä vuonna etukäteen. Kryptozoologisten tutkimusten ovet sulkeutuvat huhtikuun ajaksi, mutta kuten aina, jätän kellarin ikkunan raolleen. Olisin kiitollinen, jos joku ulkoiluttaisi tarinoita poissaollessani. Varsinkin vanhemmat niistä käyvät ärtyisiksi, jos niitä ei lueta, ja sitten ne tulevat vainoamaan minua öisin ja syyttelemään minua siitä, että olen kirjoittanut ne niin huonosti, ettei kukaan halua enää lukea niitä. Osin se on tietenkin totta, mutta on siellä muutama himmeästi kimmeltävä helmikin joukossa.

Voitte odottaa minua palaavaksi vapun tienoilla ja silloin jatkan Steampunk-sarjaa Viihteellä, Härpäkkeillä ja Olioilla. Aloitan myös ihkauuden raporttien sarjan nimeltä Ystäväkirja. Nyt, suokaa anteeksi, lähden pakkaamaan laukkujani. On aika etsiä kadonneet pisamani. Näin ne viimeksi kesällä 2012 ja kadotin ne jonnekin talven aikana, yhdessä lempiaurinkolasieni kanssa.