Minähän en tunnetusti ole mitenkään täynnä itseäni *hiljaa peikot* tai ikinä omaa häntääni nosta, mutta… *peikot, lopettakaa se nauraminen! Heti!* …tulipa vallan rouhea olo, kun kysyivät minua ihan telkkariin asti itsestäni haastelemaan. Katsoin koko jutun läpi ihan siltä varalta, että tukka seisoo päässä tai nenässä on rölli tai puhun tuhmia lespaten, mutta haastattelusta tulikin aika hyvä. Sen teki TSTV ja haastattelijana toimi mainio Ann-Mari Rannikko. Siltä varalta, että haluatte vilkaista videota (ja ehkä sen jälkeen kehua minua kauniiksi ja silittää virtuaalisesti päätäni ja sanoa: ”Hyvä kirjailija, tapu tapu. Et vaikuttanut melkein ollenkaan tyhmältä.”), laitan tähän linkin. Saa sille nauraakin, jos siltä tuntuu. Peikot ainakin nauraa, mutta ne nyt nauravat mille vaan.
Kannet auki – Magdalena Hai (TSTV)
Iik!
T: Magdalena
Mielenkiintoista. Olen ihmetellyt mikä on se viktoriaanisuutta jäljittelevä tyyli ja videolta löysin vastauksen 🙂 Piti mennä ihan wikipediaan lukemaan lisää. Lukunäyte oli kiinnostava myös. Huomionarvoista ja mainittavaa on myös se, että oletpa sinä Magdaleena kaunis! Tosi luontevasti osasit olla kameran edessä.
Hienoa, jos kiinnostuit! Steampunk on hieno kirjallinen genre. Eikä se alakulttuurikaan yhtään pöllömpi ole. 🙂 Vai kaunis. Äh, pöh. *punastuu valheellisesti ja teeskentelee, ettei kerjännyt kommenttia*
Peikonkin miälestä se elävä kuva oli miälenkiintoinen. Se katsoi sen monta kertaa ja koetti opetella naurahtamaan samalla tavalla kuin Magdalena, sillai tyylikkäästi 🙂 Mutta ei se oppinut. Harmin paikka. Nyt peikko menee katsomaan sen viälä ainakin kolme kertaa.
Juu, tuo tyylikäs naurahdus onkin ollut työn takana. Luontainen nauruni kun muistuttaa ilmavaivaista aasia törmäämässä hyeenaan. Foneettisin aakkosin se ilmaistaisiin jotenkin näin: [FHNAA FHNAA nrsk HNAA-aa] Arvelin, että tuollainen nauru saattaisi syödä uskottavuuttani pidemmän päälle.