Yksi tapahtumanaikaisia päähänpinttymiäni oli muuten julistaa useammallekin ihmiselle, että Finnconeja voisi aivan hyvin mainostaa (kirjamessujen jälkeen) Suomen suurimpana kirjallisuustapahtumana, sillä sitähän se on. Noin isoa häppeningiä ei tässä maassa muita ole, ja painopiste ohjelmassa on ehdottomasti juuri kirjallisuudessa.

Näin kirjoittaa kirjailija ja kääntäjä J. Pekka Mäkelä blogipostauksessaan Archipelaconista. Sama ajatus tuli myös meidän porukkamme mieleen aurinkoisessa Maarianhaminassa, juostessamme hikipäässä kirjallisuusaiheisesta paneelista toiseen. Ehkä Archipelaconissa oli jotain, joka toi asian ikään kuin paremmin framille?

Kirjailija ja hänen tukkansa mahtuvat juuri ja juuri kuvaan.

Kumma kirjallisuus ei ole enää niin karsastettua kuin männävuosina. Johanna Sinisalo kertoo tässä Länsi-Suomen artikkelissa, kuinka uuskummasta ja suomikummasta on tulossa pikkuhiljaa valtavirtaa. Ajat ovat muuttumassa – ehkä – myös conien suhteen. Viime vuoden Finnconissa Jyväskylässä oli mukana omalla pöydällään Poesia, mikä huomioitiin ilahtuneena mm. Osuuskumman pöydässä. Runouden ja spefin kaunis yhteenliittymä, Antti Salmisen Lomonosovin moottori voittikin vuoden 2015 Tähtivaeltaja-palkinnon. Kirjastot ovat jo olleet näkyvästi mukana monissa coneissa, ja kirjavinkkarit ovat järjestäneet Finnconeissa vinkkaustilaisuuksia sekä lapsille ja nuorille että aikuisille.

Vielä coneja ei kuitenkaan mielletä samanlaisiksi kirjallisuustapahtumiksi kuin vaikkapa Sastamalan vanhan kirjallisuuden päivät, Annikin runopäivät tai Elävän kirjallisuuden festivaali Tampereella. Mikä on oikeastaan hämmästyttävää, kun sitä oikein ajattelee. Finnconia ei juuri koskaan mainita listauksissa, joissa mainostetaan kesän kirjallisuustapahtumia. Archipelaconia, Finnconia tai muita spefikirjallisuustapahtumia ei ole mainittu myöskään Suomen kirjailijaliiton tapahtumasivulla. Suomen nuorisokirjailijat ry ei osallistu tapahtumaan. Suomalaiset kustantajat, agentit yms. loistavat tapahtumissa… poissaolollaan. Vertailun vuoksi: Archipelaconissa järjestettiin ruotsalaisen kustantamo Styxx Fantasyn ”manuspitsch”-tilaisuus uusille kyvyille ja käsikirjoituksille.

Muutamia asioita Finnconista:

• Finncon järjestetään vapaaehtoisvoimin, vuorovuosina Helsingissä, Jyväskylässä, Turussa ja Tampereella.
• Helsingin Finnconin 2013 kävijämäärä oli yli 10 000 yksittäistä kävijää, muissakin kaupungeissa kävijämäärät yltävät useisiin tuhansiin.
• Finncon on nimenomaan kirjallisuuteen keskittyvä tapahtuma, jonka kunniavieraat ovat kirjailijoita ja suurin osa ohjelmasta keskittyy kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen. Itse olen näinä muutamana con-vuotenani osallistunut paneelikeskusteluihin, jotka koskivat mm. YA-kirjallisuutta, steampunk-kirjallisuutta, genre cross-overeita, vähemmistöjen esittämistä ja esiintymistä kirjallisuudessa, kirjasarjan kirjoittamista, kirjailijan urakehitystä…
• Monet spefiharrastajista ovat aikuisia, usein pitkälle koulutettuja ihmisiä, mikä näkyy luentojen ja paneelien yleisessä tasossa.
• Tapahtumina Finnconit kuitenkin ovat ns. matalan kynnyksen tapahtumia. Ne ovat pääsymaksuttomia ja aloittelijaystävällisiä.
• Finnconit ovat myös kansainvälisiä tapahtumia. Kunniavieraina tapaa olla sekä suomalaisia että ulkomaisia kirjailijoita (mm. sellaiset pienet nimet kuin Terry Pratchett, 1993, Neil Gaiman, 2000, ja George R.R. Martin, 2009), mutta myös osa muusta (ei-kunniavieraiden) ohjelmasta järjestetään englanniksi (näin ainakin Helsingissä). Archipelacon olikin sitten aivan oma juttunsa, ja luulen, että puhuin conin aikana lähes yhtä paljon englantia kuin suomea. Siltä se ainakin tuntui.

Ehkä ”vikaa” on myös fandomissa. Ehkä spefistit ovat itsekin tottuneet ajattelemaan coneja erillisinä muista kirjallisuustapahtumista. Finncon on niin iso, ja niin selkeästi oma tapahtumansa, että harrastajilla ei ole edes tarvetta mainostaa sitä kirjallisuuspiireille. ”Tämä on meidän juttu.” Niin onkin. Finncon porskuttaa ja poreilee. Kyse onkin nimenomaan perinteisen kirjallisuusskenen häviöstä. Kun jätetään huomiotta Finncon, sivuutetaan valtava määrä potentiaalia ja innovaatiota, kirjallisuuskeskusteluita, nousevia kirjailijoita, mitä tapahtuu ja missä. Fandom-aktiivit tulevat vuosi vuodelta ammattitaitoisemmiksi, ja tapahtumat, joita he järjestävät, tulevat yhä kovemmiksi. Archipelacon oli tästä hyvä esimerkki.

Coneissa kulkeva väki on omistautunutta. Finnconissa on yhden katon alla kymmenentuhatta ihmistä, jotka ovat kolme päivää putkeen tosi intsinä kirjoista. Jotka kaivavat kuvetta (vaikka laihaakin), kun löytävät myyntipöydästä teoksen, jota rakastavat. Tai jotka ostavat kirjan, koska se vaan vaikuttaa kiinnostavalta. Yhä useammin Osuuskumman pöydässä käy ihmisiä, joille on tärkeää tukea nimenomaan suomalaista kirjallisuutta ja sen tekijöitä. Spefistit ovat tiedostavia. He lukevat paljon, joten heillä on näppituntumaa ja tietoa siitä, mikä on juuri nyt in, mikä on tulossa ja mikä on jo vähän passé. Vanhoja kettuja ja uusia lukijoita, uusia tekijöitä, tutkijoita ja cross-over taiteilijoita, eikä yhtään randomtyyppiä, jota ei paljon jaksa niinku nappaa joku lukeminen.

Jos ja kun Worldcon saadaan Helsinkiin vuonna 2017, ehkä se listataan jo kirjallisten kesätapahtumien joukkoon? Ehkä media huomioi tapahtumasta myös sen kirjallisen sisällön, eikä vain näyttävimpiä cossaajia (vaikka he ovatkin upeita)? Ehkä kustantajat mainitsevat kainosti somessaan, ketkä heidän kirjailijoistaan ovat esiintyjien listoilla? Tai mitä jos he olisivat siitä yhtäkkiä tosi innoissaan? Niin kuin me kirjailijat olemme?

Miksi me sitten olemme niin innoissamme? Miksi erilaisten kirjallisuusalan toimijoiden ja kustannusväen pitäisi innostua coneista?

Ensi vuonna Finncon järjestetään Tampereella. Kehotan kaikkia epäileviä tuomaksia piipahtamaan. Jutelkaa ihmisten kanssa ja käykää kuuntelemassa ohjelmia. Haistelkaa tuulia. Nähkää ihastuttavat cossaajat ja kummalliset kledjut, joita harrastajilla on päällään, mutta nähkää myös niiden ohi. Finncon on kirjallisuustapahtuma par excellence.