Ihmisten työpöydät ovat mielenkiintoisia. Luulen, että monilla ellei useimmilla niille kertyy kaikenlaista tavaraa. Paperipinoja, lahjamukeja, kyniä, käpyjä, unohtuneita aarteita, jotka ovat hautautuneet paperipinojen alle. Ajattelinkin nyt tehdä pienen katsauksen oman työpöytäni antimiin. Koska olen utelias ihminen (kiitos ideasta muuten kirjailija J.-P. Koskiselle), haastan muut bloggarit ja someilijat mukaan. Mitä teidän työpöydiltänne löytyy?

Olen melkoinen sottapytty, mitä tulee työpöytiin, ja viime aikoina olen ollut keskivertoa laiskempi siivoamaan, joten laitan tähän vain parhaat, hauskimmat ja/tai olennaisimmat esineet. Jätän myös työpöydän pois.

Työpöydältäni löytyy niitä tyypillisiä juttuja: Kyniä ja muistivihkoja.

Tavallaan työhön liittyviä nämäkin (vaikka niiden paikka olisi oikeasti kirjahyllyssä). Kirjailija-lehti ja Uno Harvan Suomalaisten muinaisusko, jonka sain lahjaksi kaverilta.

Virtaviivainen nitoja olkoon esimerkkinä työkaluista. Vruum!

Mutta nämä olivat sitä tavanomaista roinaa. Siirtykäämme hämypuolelle. Onko se vanha kirja?

Ehei, ”Ödets lekar – Gentlemannens bibliotek” kätkee sisäänsä kulkusia, hakaneuloja ja rintakorun. Rasia on tarkoitettu alunperin pelikorttien säilytykseen.

Kirjoituskavereina minulla on Perry nokkaeläin ja tohtori Doofenshmirtz loistavasta Finias ja Ferb -sarjasta.

Näiden tiedetään silloin tällöin ottaneen yhteen työpöydän siimeksissä. (Kuvassa myös satunnaisia rasioita. Näitä tarttuu aina toisinaan mukaan kirppareilta.)

Seuraavaksi palanen kirjallisuushistoriaa: Gigi ja Henry -sarjan kirjojen teemat supistettuna yhteen sanaan. Tämä muistilappu on ollut ikkunassa työpöytäni edessä siitä lähtien, kun tiesin, että kirjoitan sarjaa enkä yksittäistä kirjaa. Alimman rivin lisäsin jossain vaiheessa Susikuningattaren kirjoitusprosessia. Nämä muistutukset tulivat tarpeeseen silloin, kun olin eksymässä tarinaan. ”Mistä tässä kaikessa on kyse?”

Pala vähemmän todeksi tullutta kirjallisuushistoriaa: Suttupaperi tarina-aihioille steampunk-bileiden raapalebattlea varten. Myöhemmin toiminut kahvikupin alustana, minkä takia se on tuollainen ällöttävä. Tämä kertoo enemmän kuin mikään muu siitä, miten laiska olen siivoamaan työpöytääni. Werstaan steampunk-bileet olivat toukokuussa. Puolustuksekseni minun on sanottava, että löysin tämän lappusen piiloutuneena paksun paperinivaskan alle. Niin kuin se parantaisi asiaa millään tavalla. Mutta en siis yleensä ole ällö, ainoastaan sotkuinen.

Paperissa lukee mm. näin:

”…Polyteknisen yliopiston tuhosi kahdella jalalla kävelevä tuulihattu.
– Taikurin hattu – Jeeves pakenee
– He olivat oikeassa. Naisella ei ole sielua.”

Jep jep. Pöydältä löytyi myös pussillinen pöllöjä.

Niille on ihan järkevä selitys, vaikka jouduinkin sitä hetken miettimään.

Lopuksi esine, joka on minulle erityisen läheinen. Nämä Ed Polishin ja Darren Wotzin mietelauseet ovat kuulkaa saaneet minut myhäilemään lukemattomia kertoja, ja erityisesti silloin, kun tuntuu, että otan itseni tai maailman liian vakavasti. Tosin pärjäisin ehkä pelkästään tällä yhdellä.