Mustaa ja valkoista -blogin tämänkertainen haaste koski jokapäiväisiä asioita. Minun jokaiseen päivääni kuuluu Tarina. Se on läheisten ystävieni Mielikuvituksen ja Jääräpäisyyden kummallinen lapsi. Se tulee minun luokseni – kuka tietää mistä – eikä se koskaan ole aivan sellainen kuin kuvittelisi. Joudun kutittelemaan ja maanittelemaan sitä saadakseni sen todellisen muodon esiin, eikä ole harvinaista sekään, että joudun näyttämään sille puukkoa. Kumpikaan meistä ei pidä siitä vaiheesta, mutta liiat kuhmut ja kasvannaiset on karsittava, jotta Tarinasta tulisi hyvä.
Tarina on vähän asenteellinen, mulkoilee puusilmillään ihmisiä alta kulmain. Pohjimmiltaan se on kuitenkin iloinen kaveri. Se nauttii huomiosta ja pitää siitä, että muut sitä katsoessaan huutavat: Ooh! ja Aah! Miten hieno pieni tarina! Silloin se hymyilee niin, että aurinko paistaa kirkkaammin ja linnut laulavat koivun oksalla kuin tinakellot. Silloin se esittelee ehkä toisenkin puolensa, joka on kuin Metsän Neidolla. Karhea.
Peikkokin tykkää tarinoista. Ja puista. Ja metsän neidoista. Ne ovat hurjanmukavia, ja peikko on yleensä karheampi kummaltatakin puolelta.
Elämä ilman tarinoita olisi kovin köyhää. Vaikka ne joskus olisivatkin vähän puisevia. 🙂
Jämerä ilme kaverilla!
Se on Tarina, joka tietää arvonsa. 😉
Tämän veijarin kavereita oleskelee täälläpäin lähimetsässäni. Tosin ne on niin juurtuneita paikoilleen että eivät kylään tule vaan niitä täytyy käydä silloin tällöin moikkaamassa, pitänee niitä joskus kuvata jos antavat luvan!
Ne ovatkin sitten varmaan suuria tarinoita, vähän niin kuin Sormusten Herra tai Kalevala. Tässä vaiheessa pitääkin mainostaa, että täällä sivustollahan on hieman aliarvostettu Lukijoiden kuvat -nurkkaus, jonne otan mielelläni vastaan kuvia kaiken maailman kummallisuuksista. 😉
Tarinoista tykkään, varsinkin niistä metsässä asuvista. Ja peikoista kanssa. Metsänneidostakin tykkäisin jos sellaisen näkisin.
Minä myös! Metsänneitojakin saattaa nähdä, jos osaa oikeilla sanoilla mairitella. Muuten näyttävät vaan puun takaa pyllyä. Ja sitähän ei kannosta erota. 🙂