Me täällä Kryptozoologisissa tutkimuksissa olemme tunteneet olomme jo jonkin aikaa kummallisiksi[1], ja eilen arvoisa henkilääkärimme Sigismund kertoi, että me kärsimme eksistentiaalisesta kriisistä[2]. Hän sanoi, että me olemme viime aikoina ajatelleet aivan liikaa höpötieteellisiä asioita, ja että meille tekisi hyvää mennä lomalle niin kuin normaalit ihmiset tekevät. Peikot vähän nikottelivat, mutta sitä ne tekevät aina, kun ovat syöneet liikaa salamia. Päätimme laittaa Kryptozoologiset tutkimukset loppukuuksi säppiin[3] ja palaamme puotiin jälleen, kun elokuu koittaa, lomasta virkistyneinä, poskipäät auringon suutelemina ja kesähiekan karhentamin varpain.
Mustaa ja valkoista -blogissa on ollut kuukauden aiheena ”Lomalla”. Itse aion tuijotella lomalla heinänkorsia ja kukkasia. Ja jos niiden välistä näenkin ilmakrakenin, annan sen lilliä ohitseni ilman yhtä ainoaa höpötieteellistä pohdintaa.
[1] Siis tavallistakin kummallisemmiksi.
[2] Se on vähän niin kuin identiteettikriisi, mutta ilman tuskallisia ilmavaivoja ja punaista nenää.
[3] Jätämme kissanluukun auki, mikäli joku haluaa meidän poissaollessamme tulostaa itselleen paperinukkeja ja värityskuvia. Auttakaa toki itseänne myös vanhojen tarinoiden kanssa. Niitä on tuolla arkistoissa vaikka kuinka paljon.
Lomaa työn lomassa. Paljon hammaspeikkoja kaveriksi, ja nenäkarvoja.
Huokaus. Olen niin loman tarpeessa. Pääni on ihan dadassa. Täytyypä muistaakin pakata hammasharja mukaan. Ja.. öh… nenäkarvatrimmeri? :p
Lomaa saisi olla vähän enemmän, myös silloin kun tuntuu sille että sitä ei ehkä tarvitse. Ikinä ei voi tietää koska eksistentiaalinen kriisi iskee puun takaa ryhmysauvalla. Musta tuntuu että tämä oma lomani ei täytä loman kriteerejä.
Näinhän se on. Tänne internettiin on hirvittävän helppo hukata itsensä, ja toisinaan pitää mennä keskelle ei-mitään löytääkseen sen, minkä on kadottanut. Lisäksi voi tietysti löytää kaikenlaista mielenkiintoista mättään alta. Minun vähemmän toiminnallinen (ja aika tavalla tylsempi) alter egoni esimerkiksi löysi sieltä Ajan polut -novellikilpailun ykkössijan. Se aloitti hänen kesälomansa aika mukavasti ja valoi uskoa myös minuun. 🙂 Parina viime päivänä olenkin alkanut taas olla jotakuinkin oma itseni, joten eiköhän tämäkin kriisi tästä pikkuhiljaa hellitä.
Ruohonjuuriperspektiivi ja timoteinkorsi suupielessä ovat antoisan loman tärkeimmät kriteerit 🙂 Veikkaan että vasta silloin sitä on levännyt hyvin.
Totta! Pilvien katselu on kärsivällisyyttä vaativaa hommaa. 🙂