On se aika vuodesta, jolloin pitäisi tehdä lukua synneistään. Apurahatahoille siis. Mutta miksei teillekin. Olen minä jotakin tehnyt. Osuuskumman tänä keväänä ilmestyvässä kolmannessa Steampunk!:issa tulee olemaan meikäläisen novelli ”Rattaiden tanssi”. Pääsin vihdoin kirjoittamaan Babbagen analyyttisesta koneesta, jahuu!

Eräs toinen novelli odottaa teloilla kokonaisprojektin edistymistä. Twitterissä kerroin taannoin kirjailijoiden tyhmistä prosessinimistä teoksilleen. Tämä julkaisua odottava novelli on kulkenut tekonimellä ”Natsinahan natinaa”. Novellin esilukijana toiminut J. S. Meresmaa viittasi siihen myös sanoilla ”zeppeliinejä ja zippeliinejä”. Kuten hellittelynimistä arvata saattaa, se on hirmu kaunis ja herkkä tarina keijuista.

Yksi (1) kappale keskisuuria projekteja on tuomiolla. Synkät pilvet kenties kertyvät sankarimme ylle… tai sitten ei.

Iso – ISO! – projektini on vaiheessa, mutta sellaisessa vaiheessa, jossa ei ihan itketä verikyyneliä, mutta pitää olla paljon kotona ja kirjoittaa. Kirjoittaa. Kirjoittaa tosi paljon ja sen jälkeen kirjoittaa vähän enemmän. Unohtaa päänsä, unohtaa ystävät, unohtaa, että joskus oli ihan normaali ihminen. Niinku. Mutta eikö se, että jokin on hankalaa, teekin siitä vain makoisampaa sitten, kun se on valmis?

(Apurahatahoille näitä pitänee avata vähän tarkemmin. Jotenkin sillä lailla, että: ”Olen käyttänyt rahanne hyvin. Pliis PLIIIS antakee joskus taas lisää!”)

Päivän musa on Musen Psycho. Hitsin kova biisi, mutta harvinaisen nolo laulaa ääneen itsekseen julkisella paikalla.