Viime vuonna ilmestyi ensimmäinen suomalainen steampunk-novellien antologia Steampunk! – Koneita ja korsetteja. Antologia sai laajalti positiivista huomiota ja yksi sen novelleista, Anni Nupposen Joka ratasta pyörittää, voitti jopa vuoden parhaalle SF/F-novellille jaettavan Atorox-palkinnon. Menestyksestä huumaantuneena Osuuskumma päätti tarjota kaikille kummallisen kirjallisuuden ystäville lisää nannaa: Steampunk! – Höyryä ja helvetinkoneita ilmestyy lokakuussa 2013! Minunkin kynäni on sauhunnut muiden muassa. Antologiassa julkaistaan novellini Siivekäs mies Isaac, joka antanee paljon erityisesti niille, jotka ovat jo tutustuneet Vihreän saaren maailmaan Gigi ja Henry -sarjan kautta. Kyseessä on kuitenkin puhdas aikuisten novelli, eli perheen pienimmille sitä ei todellakaan sitten lueta iltasaduksi. Omalla tavallaan mielenkiintoisen novellin vastaanotosta minulle tekee se, että Vaskimorsianta on pikkulintujen mukaan pidetty feministisenä novellina. Se oli yllätys, koska itse en koe, että Vaskimorsiamessa olisi juurikaan feministisiä painotuksia. Siinä on kaksi veljestä keskinäisissä kahinoissaan ja nainen, joka valitsee aina väärin. Ei sen kummempaa agendaa. Siivekäs mies Isaac sen sijaan on niitä novelleja, joita tehdessä minua ahdistaa näkemäni ja lukemani asiat ja tuon ne sitten teidänkin nähtäväksenne sievässä pronssinhohtoisessa paketissa. Mutta onhan siinä myös rakkautta, sekä lukuisia täysin absurdeja kirjallisia ja elokuvallisia viittauksia. Hali ja kirja sille, joka bongaa ne kaikki.

Mutta palatakseni päivän aiheeseen, Osuuskumma Goes Steampunk! Kyl! Lienevätkö kirjallisissa keitoksissa lillineet päämme höyrystyneet liiaksi vai missä oli syy, mutta kun saimme tilaisuuden työskennellä antologian tiimoilta ammattivalokuvaajan kanssa, kirjoittajat huusivat kollektiivisen ”Joon!” ja alkoivat maanisesti etsiskellä kaapeistaan lentäjänhattuja ja hitsarinlaseja. (Kertonee jotain armaista kummajaisista, että monilta kuvauksessa käytetyt asusteet todellakin löytyivät omista, puolison tai kaverin varastoista.) Keräännyimme lauantaina yksissä tuumin Tampereelle, poseeraamaan uljaasti pseudoviktoriaanisen ajan hengessä. Meidät ikuisti jälkipolville valokuvaaja Tommi Turunen, jonka ottamat viralliset kuvat näette sitten myöhemmin. Otin teidän iloksenne tapauksesta kuitenkin muutamia tunnelmakuvia.

Oma asuni. Ostin niin hienon hameen, että sen ympärille piti rakentaa tällainen sirkushenkinen viritelmä.

Kuvauspaikalla valmistautumassa Saarnaajatar Taru Luojola

Atorox-voittaja Anni Nupponen

J. S. Meresmaan pyssy.

Jani Kangas, ehkä päivän tyylikkäin.

Kuvausvuorossa Shimo Suntila, häilymässä Saara Henriksson.

Anne Leinonen maagisena.

Samaan aikaan seinän takana: Tamfan 2013, haastattelussa Helena Waris

Ansaitut taukokahvit, pöytäseurana Shimo Suntila, Sari Peltoniemi, Boris Hurtta ja J. S. Meresmaa

… ja alien.

Kirjoittaminen on kivaa, mutta eivät nämä oheistoiminnotkaan hullumpia ole. Tai ovat, mutta tiedättehän… hyvällä tavalla. Tässä vielä iloksenne Taru Luojolan päivän saarna: