Tällä hetkellä kaikki luova aikani menee hyvin vahvasti Gigi ja Henry -trilogian kolmannen ja päättävän osan, Susikuningattaren, kirjoittamisessa. Pahoittelen siis varsinaisen höpöilyn vähyyttä tässä mediassa. Olen hiukan aktiivisempi Facebook-sivullani, tulkaa sinne moikkaamaan. (Jösses, kuinka sinne onkin pesiytynyt tykkääjiä viime aikoina. Tässähän tuntee itsensä aivan pidetyksi.) Twitterissäkin pyörin, mutta olen siellä aika sekava, enkä tiedä saako minun tviiteistäni kukaan muu iloa kuin minä itse. Mutta onhan sekin jo jotain.
Kuten tiedätte, olen ollut puolisen vuotta jäsenenä Osuuskummassa. Osuuskumma on osuuskuntamuotoinen, spekulatiivista fiktiota (fantasiaa, scifiä, kauhua, uuskummaa jne) julkaiseva kustantamo, jonka perusti pari vuotta sitten joukko aktiivisia spefi-ihmisiä, joiden joukossa oli niin julkaisseita kirjailijoita, kustannusalan ammattilaisia kuin kovan linjan harrastajia. Syynä kustantamon perustamiseen oli se, että iso osa Suomessa kirjoitetusta spekulatiivisesta fiktiosta ei läpäise suurten kustantamojen seulaa, huolimatta siitä, että meillä on vankka ja harrastunut lukijakunta. Koska Osuuskummalla on raikas ja kunnianhimoinen ote spefi-kustantamiseen, minäkin halusin olla mukana. Tästähän voi syntyä vaikka mitä! Ja syntyykin.
Olen jo jonkin aikaa halunnut ottaa täälläkin esille Osuuskumman raapalepalvelun. Pian alkaa nimittäin olla käsillä se aika vuodesta, kun joudumme pähkäilemään lahjoja ihmisille, joilla on ennestään kaikkea yllin kyllin. Itse olen suosinut jo vuosia aineettomia lahjoja. Läheiseni ovat saaneet minulta vuohia, telttoja, kyniä, ripulilääkkeitä, koulukirjoja… Tai no ainakin hyvää mieltä siitä, että he ovat olleet jonkinlainen välikappale hyvään eikä pahaan[1]. Mikäli tekin olette kyllästyneitä miettimään, tykkääkö se teidän isäpappanne vihreistä vai punaisista sukista ja oliko kummitytön lempparimuusikko Robin, Cheek vai Aleksi Laiho, kehotan teitä toimimaan seuraavasti: Menkää ja ostakaa minun kirjojani.
Ehhehe. Ei vaiskaa, älä lyö laiskaa. Vitsi vitsi. Eihän ne mitään aineettomia lahjoja ole[2]. Osuuskummasta piti puhumani. Meillä on Osuuskummassa nimittäin kehitetty aivan uutta konseptia, raapalepalvelua (nimeltä Kummalinnun munia), jossa tilaaja saa sähköpostiinsa kaksi kertaa viikossa upouuden sadan sanan tarinan eli raapaleen. ”Mitä minä teen sadan sanan… mikä se oli? Rääpäleellä?” te kysytte. Noh. Raapale sattuu olemaan novellistin äärimmäinen taidonnäyte. Siinä kuulkaa erotellaan jyvät akanoista. Sata sanaa, ei enempää, ei vähempää. Sadassa sanassa universumi. Tarina. Tunne. Sata sanaa, jotka avaavat uuden maailman. Kuinka paljon enemmän sitä voisi isäpapalleen yhtenä jouluna antaa? Kysyn vaan.
Seuraa faktoja:
- Palvelun hinta on 20 euroa.
- Hinnalla saat: kaksi spekulatiivista fiktiota edustavaa raapaletta ilmoittamaasi sähköpostiin joka viikko vuoden 2014 ajan.
- Lisäksi saat vuoden 2014 päättyessä painetun Kummalinnun munia -antologian, johon kootaan kaikki vuoden 2014 aikana palvelussa ilmestyneet tekstit. (Tätä ei tietenkään ole pakko ottaa vastaan, jos haluaa pitää lahjan aineettomana.)
- Kummalinnun munia ovat kirjoittaneet useat Osuuskumman kirjoittajat, mm. Magdalena Hai, Jussi Katajala, Anni Nupponen ja Shimo Suntila.
- Bonus nopeille! Kun tilaat vielä syksyn 2013 aikana, jolloin palvelu on koekäytössä, saat lisäksi kummalinnun treenimunan, eli yhden raapaleen sähköpostiisi joka viikko vuoden 2013 loppuun saakka.
- Osuuskumma-kustannus suosittelee palvelua 16 vuotta täyttäneille.
Palvelun pääsee tilaamaan tästä linkistä. Suosittelen. Olenhan itse ollut sitä tekemässä. Otamme mielellämme palautetta vastaan osoitteessa: kummalinnunmunia(ät)osuuskumma
[1] Peikoilla on oma käsityksensä aineettomista lahjoista. Ne käyvät öisin tekemässä kaikenlaista jäynää ja jättävät jälkeensä lappuja, joissa lukee ”Hauskaa joulua! T: Magdalena” tai kerran jopa ”Haista tuhnu! T: Magdalena”. Se on todella ärsyttävää.
[2] Oikeasti voisitte ostaa niitäkin. Ensinnäkin, niillä kustannetaan kaikki tämä hienous, minkä Kryptozoologisissa tutkimuksissa näette. Toiseksi, ne sopivat kaikille. Erityisesti Mörkö Möö ja Mikko Pöö. Sen lempeät subliminaaliset viestit tyynnyttävät karjuimmankin ernestin.