Aina toisinaan käy niin hassusti, että kaksi samanlaista sielua löytää toisensa, rakastuu ja tahtoo yhdessä kokea maailmansa, elämänsä, kaikkensa. Seuraa sydämiä, perhosia, ruusun terälehtiä, morsiuskiukkuilua, istumapaikkojen järjestelyä, remonttirahaston sumplimista, iloisia ystäviä, samppanjaa, musiikkia, kakkua! Sanalla sanoen: Häät. Ja minut on kutsuttu!
Arvon vihkiparin kunniaksi olenkin valmistanut kaksi aivan erityistä paperinukkea, Lucindan ja Escobarin. Ne eivät edelleenkään ole näköishahmoja[1], mutta niiden avulla kaikki muutkin pääsevät hyvään tunnelmaan ja saavat hieman sitä hääjuttua – mikä se oli? – niin: Rakkautta elämäänsä.
Onnea, Lucinda ja Escobar!
[1] Minä olen kryptozoologi, en muotokuvamaalari.
Noista paperinukeista näkyy koko juttu, vaikka piirtäjä onkin yrittänyt hämätä jättämällä Lucindan kädestä banaanin tai lenkkimakkaran pätkän pois. Jos sen mielikuvittelee siihen takaisin, niin silloin huomaa, miten Escobar syö Lucindan kädestä. Kuvat näin yhdistämällä näkee koko suhteen perusteet. Ja ne tietenkin toimivat niin kauan kun banaaneja tai makkaraa piisaa. Nih.
Parin tuntien väittämä on mitä osuvin. 😀