”Opetelkaa tunnistamaan pelko itsessänne, voittamaan se, jopa käyttämään sitä hyväksenne. Tehkää siitä vahvuutenne. Vain siten teistä tulee kaiken pelon herroja.”
– Mestari Oniwaka, Susikuningatar
~oOo~
Mitä lievästi korkeanpaikankammoinen kirjailija tekee vapaapäivänään? YLITTÄÄ ITSENSÄ! Aahhaha! Aahhaha! Tämän videon nimi voisi olla ”Elän kuten opetan”. Tai ”Hän huutaa kuin hiiri”. Mutta nyt se on proosallisesti ”Flowpark”.
Tässä alla olevassa kuvassa olen 26 metrin korkeudessa! Hullun hommaa. Oikeasti. Reissun tuomisina oli käsite ”Jännähymy”. Se on se ilme, jonka teen, kun olen kuuden metrin korkeudessa, kietonut käteni puun ympärille ja näytän siltä, etten aio ihan pieneen hetkeen siitä liikahtaa. Saman ilmeen voi toisinaan nähdä kasvoillani myös kirjamessujen haastatteluissa.
Mutta olen niin ylpeä, että uskalsin.
Pääsitkö alaskin ihan itse? Peikkokin on nähnyt köysiä puissa 🙂
Itse asiassa alastulo oli koko hommassa helpointa. Heiluvat kuminauhaviritelmät sen sijaan oli täyttä SADISMIA! Pieni ihminen huijataan sinne yläimoihin täysin legitiimeillä tikapuilla ja sitten keskellä rataa semmoiseen heiluvaan häkkyrään joutuu sormivoimin roikkumaan! :O (Ei puhuta mitään siitä, miten harakatkin nauroivat meikäläisen hengitysharjoituksille.) Menisinkö uudelleen? No totta mooses menisin! Liha tottelee kuria ja niin edelleen. 😀