Haapamäen museoveturiyhdistys ry järjestää joka kesä veturiajeluita ympäri Suomea. Tänä vuonna päätimme ystävien kanssa varata liput Turusta Uuteenkaupunkiin ja takaisin. Matka tehtiin 1950-luvun puukorisissa matkustajavaunuissa ja veturina toimi Dr13-sarjan dieselveturi ”Alsthom”.
Junassa oli upea tunnelma. Oma teemani päivälle oli helteen sanelema ”modernisoitu Gibson girl”. Ei ajanmukainen, mutta erinomaisen sopiva. Junassa oli mukana myös erittäin komeasti 50-60-luvun tyyliin pukeutunut joukkio matkustajia, joista en ikävä kyllä ymmärtänyt ottaa kuvia.
Kirjailija pahanteossa, viettiensä vietävänä!
(Uuteenkaupunkiin päästiin kuitenkin ehjinä ja kaikki vaunut tallella.)
Uusikaupunki on ihana pieni helmi meren suulla. Joenvarren suurissa, punamultaseinäisissä hirsiaitoissa oli useita ravintoloita ja mainio antiikkikauppa/kirpputori, josta lähti mukaan yhtä sun toista. Kaksi tuntia kului siivillä ja pidempäänkin olisimme viihtyneet!
Paluumatkalla oli aikaa nauttia sitruunasoodaa ja ihailla antiikkikaupan löytöjä. Tässä tarkastelun alla Ilmari Jäämaan Nuorten Kokeilijain ja Keksijäin Kirja vuodelta 1934 (kuudes painos), jossa Suomen poikia opetetaan mm. rakentamaan Wimshurstin influenssikone. Herrijee.
Pysähdyimme toviksi Mynämäellä, jossa uupuneille matkailijoille tarjottiin sympaattisen asemamiljöön lisäksi mehua ja elokuva.
Keekoilemassa junan parhaassa paikassa.
Varsinkin, kun juna on liikkeessä!
Nämäkin lähtivät Henrikin Tuotteesta mukaan.
Hirmuisen kaunis joulukortti (takana lukee ”Glad Jul 1901”), sekä perin jännittävältä ja draamalliselta vaikuttava lukuromaani vuodelta 1923, W(V)aldemar Bonselsin Anje, jonka otin mukaan puhtaasti kansitaiteen ja tämän alkulauseen takia:
”Kertomus on alettava Anjen isän nuoruuden tarinasta, jonka kaamea loppu sai tuon elämän murtaman miehen vetäytymään syrjäiseen rämeseutuun, josta tuli Anjen koti.”
Ooh, jännittävää!
Tuleeko muille tästä Anjen isän kuvauksesta mieleen Kotiopettajattaren romaanin Rochester?
Anjen äidistä tulee ainakin mieleen Jane Eyre.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!
Kiitokset minua esittävistä (jälleen kerran HULPPEISTA) kuvista Ki Ruusuvuorelle, joka ymmärtää valon ja kuvakulmien alati kasvavan merkityksen.
Ihanan tunnelmallisia kuvia! Minun on pitänyt raahata tuo isäntä jo vuosia veturiajelulle, mutta aina se on jäänyt joko rahapulassa tai muiden kiireiden vuoksi tekemättä. Kerran pääsimme tosin ilmaiselle VR:n työntekijöiden juhla-ajelulle Tampereelta Nokialle Perinnejuna Valtterilla. Toivo elää että vielä joskus pääsisimme pidemmällekin matkalle!
Tämä oli itsellenikin ensimmäinen kerta, vaikka haaveissa on ollut pitkään. Ilmeisesti hurja helle teki sen, että lipun varanneita jäi tulematta, mutta me saimme sitten nauttia leveistä penkeistä. 🙂 Omat limut ja vedet olivat tarpeen, vaikka juna ei ollutkaan sellainen sauna, joksi sitä pahimmissa kuvitelmissani pelkäsin. Suosittelen lämpimästi!