Kun aloin kirjoittaa Kellopelikuningasta, pelkäsin ihan tosissani, että siitä tulee näkyvästi ns. väliosa. Mielessä poltteli jo päästä käsiksi Susikuningattareen, koska tietenkin trilogian päätösosa on se, jossa kaikki hauska juonittelu huipentuu, langanpäät keritään yhteen ja rytinä kulminoituu. Mutta jotta päästäisiin päätösosaan, pitäisi tapahtua tiettyjä asioita. Pelkkä alku ja loppu ei vielä tee tarinaa. Mutta mitä pidemmälle Kellopelikuningasta kirjoitin, sitä vähemmän ajattelin sitä väliosana ja sitä enemmän rakastuin tarinan tapahtumiin ja henkilöihin. Totta kai tämän pitää mennä näin. Oli vaikea päästää irti kirjasta, kun kustannustoimittajani määritti sen julkaisuajankohdaksi kesäkuun 2013. Tein tarinaan muutoksia vielä viime hetkillä. Ei tuo hahmo voi sanoa noin, sen pitää mennä näääin. Viimeisessä Minnalle lähettämässäni tiedostossa näkyy luultavasti virtuaalisia kynnenjälkiä kohdissa, joissa olen roikkunut epätoivoisesti kiinni.

Kellopelikuningas on (ainakin omasta mielestäni) valoisampi ja toiveikkaampi kirja kuin Kerjäläisprinsessa. Kun Kerjäläisprinsessan päällimmäinen tunne oli menetys, Kellopelikuninkaassa on kyse luopumisesta ja valintojen tekemisestä. Ero näkyy myös musiikissa, jota kuuntelin kirjoittaessani. Jos Kerjäläisprinsessan kirjoittamisen aikaan kuuntelin paljon sankariheviä, Kellopelikuninkaan ääniraitaa hallitsee irkkupunk.

AAAAHJEE! Mahtavaa! Nyt päästiin asiaan, Alhaiston tyyliin! *Kirjailija venyttelee sormiaan kuin mikäkin maestra.* Maanalaiset lapset olivat jo odottaneet pääsyä framille jossain mieleni perukoilla, mesoten ja rumia käsimerkkejä näytellen. Heillä on paljon näytettävää ja mainio up yours -asenne, jota ajatellessani päässäni soi aina Flogging Molly.

Hieman samaa maailmaa edustaa, perinteisemmin joskaan ei arvokkaammin, Puujalka-Murtaugh, joka on muuten yksi niistä harvoista hahmoista, joilla on oma teemabiisi.

(Sanottakoon, että en mitenkään halua kannustaa ketään lukijoista kupin nostamiseen tahi juopotteluun näillä kappalevalinnoilla. Kyse on edelleen ensisijaisesti rytmistä ja musiikin tunnelmasta. Irkkumusiikki nähkääs… He todella tykkäävät laulaa siitä.)

Myös Gigille vakiintui oma kappaleensa kirjoitusprosessin aikana, kun löysin Emilie Autumnin. Tämä nimenomainen laulu viittaa ehkä enemmän Gigin kokonaiskehitykseen trilogian kuluessa, mutta menköön.

Mahtui ääniraidalle toki myös sitä metallia. Kirjan lukeneet arvaavatkin jo, mihin kohtaan tarinassa tämä kappale viittaa. Enter the Metal World, ehehe. (Video ei sovellu herkimmille.)

Itselleni se toimi inspiraationa ilmalaivahangaarin tapahtumissa. Tulevan huomioon ottaen sopivaa, eikö totta?

Rytinän jälkeen hengähdys ja siirtymä. Kulkijat…

Ymmärryksestä kasvava päätös. Ysäritytölle tämä nyt vaan on yksi niistä biiseistä.

Hassua kyllä, Kellopelikuninkaan kirjoitusprosessi alkoi lopusta. Kirjan loppukohtaus oli ensimmäinen, jonka kirjoitin ja se myös pysyi loppuun asti lähes samanlaisena, vaikka melkein kaikki muu muuttui. Se lauloi minulle aivan tiettyä laulua, jonka muistin kuulleeni muutaman kerran vuosia sitten. Jossain Euroviisuissa, ehkä? Jouduin googlettamaan aika tavalla, ennen kuin löysin sen. Mutta tässä kappaleessa on juuri oikea määrä paatosta, voimakasta tunnetta, sotilaallista meininkiä. Kuinka osuvaa onkaan, että se kertoo uudistumisesta. Suomennettuna sen nimi on Puhdas vesi/Puhtaissa vesissä. Kuten Kerjäläisprinsessan viimeinen kappale, tämäkin oli ainoa mahdollinen valinta ääniraidan lopetukseksi.

Tässä englanninkieliset sanat:

Clear Water

I’ve asked some people in my neighborhood where does my soul live

One secret for me they say you’re keeping, my dear

I’ve asked them to give me back the time, days, hours,

There’s love scent in the Spring they say

Give me birth at a May dawn

Bathe me in clear water

I’m keeping a flower when everybody else leaves

I’m keeping you for as long as I live

Steal a bit of sun for us there’s no tomorrow, no today

It’s easy when a song finds your heart

Give me birth at a May dawn

Bathe me in clear water

I’m keeping a flower when everybody else leaves

I’m keeping you for as long as I live

Give me birth at a May dawn

Bathe me in clear water

I’m keeping a flower when everybody else leaves

I’m keeping you for as long as I live

Whoaaa. Kuka päästi tuon biisintekijän minun pääni sisään? Ja mitä se kertookaan minusta, että pääni sisällä soi viime vuosien Euroviisut?… Huh. No ei se mitään, vilkaisin ihan muistinvirkistykseksi Susikuningattaren hiljalleen rakentuvaa ääniraitaa ja siellä on tällä hetkellä jostain syystä mm. tämä

ja tämä:

Sekalaista sillisalaattia siis luvassa. 8) (En ole todellakaan varma tuon ensimmäisen oikeutuksesta olla ääniraidalla. Olen saattanut muuten vain jämähtää siihen juuri sillä hetkellä. Jälkimmäinen sen sijaan… Noh. Se on sopiva.)