Hiiret ovat jo unten mailla, kynttilät sytytetty. Tontut kurkistelevat nurkan takaa ja me yritämme niin kovasti olla kilttejä nämä viimeiset kaksi päivää! Koska se on meille hieman vaikeaa, ajattelimme istua ringissä keskellä lattiaa silmät kiinni ja peukalot korvissa, kunnes joulu saa… ja toivoa parasta. Kryptozoologisten tutkimusten kellarin ikkuna jätetään, kuten tavallista, raolleen, jotta halukkaat voivat käydä täällä lukemassa tarinoita myös joulun aikaan. Varoituksen sana: Jos käytte täällä niin, että minä en ole paikalla, varokaa maahisia. Niitä harhailee joskus ikkunasta sisään ja ne näyttävät kaukaa katsottuna tontuilta, mitä ne eivät todellakaan ole. Uskokaa minua. Ei edes silloin, jos ne käyttävät punaista lakkia. Niillä on terävät hampaat, eivätkä ne epäröi käyttää niitä. Se haamu, joka asuu kellarin portaiden alla sen sijaan on ihan ystävällinen. Älkää vain erehtykö rapsuttamaan sitä leuan alta. Silloin se ei jätä teitä ikinä rauhaan. Sormikin tulee ihan limaiseksi ektoplasmasta. Hyi olkoon.

Mitä minä hourin!? Nyt kun kerroin, että se on siellä, te menette kuitenkin kokeilemaan! Ihmiset, jotka ylipäätään eksyvät tänne… Huh. Älkää luulkokaan, etten tietäisi, millaisia pölhöjä te osaatte olla. Noh, syyttäkää sitten itseänne. Seuraa virallinen hyvänjouluntoivotus: