Minulta pyydettiin erästä projektia varten steampunk-henkisiä kirjailijakuvia. Luottovalokuvaajani Ki Ruusuvuori lupautui ottamaan nuo kuvat ja keksipä vielä hienon kuvausympäristönkin, Turun vesilaitosmuseon laboratorion Halisissa. Ajattelin jakaa kanssanne muutamia tunnelmakuvia tuolta retkeltä. Samalla voisin suorittaa jälleen pienimuotoisesti osion nimeltä ”Asuni anatomia”.
Steampunk-pukeutuminen ja varsinkin sen periodipukeutumista tavoitteleva puoli on huomattavasti hauskempaa syksyisin, kun ilmat ovat viileät, eikä tyylillisesti haetun ajanjakson pukeutumiselle ominainen kerrostaminen tuota tuskaa. Tämä tsaarinaikaa henkivä ensemble syntyi seuraavista osasista:
Pitkä villahame: kirpparilöytö (Arola).
Harmaa jakku: kirpparilta (KappAhl).
Muhvi: Itse tehty.
Kauluspaita: H&M
Rusetti: H&M
Liivi: H&M
Karvahattu: KappAhl
Näkymättömissä/alla: Pitkävartiset, mustat korkosaappaat (Billi Bi); pitsihansikkaat (vintagelöytö); hihanauhat, itse tehdyt+koristeena rintaneula, kirpparilta; ja ryhtiä tuomassa täyspitkä korsetti, peritty.
Tämä on hyvin yksinkertainen steampunk-asu, jota voisin käyttää muutenkin juuri tuollaisena kylmänä lokakuun päivänä, joka kuvauspäivä oli. Ei ehkä casual steampunkia, mutta ei mitenkään hurjan överi tai osoitteleva. Juuri sen takia se valikoitui myös kuvausasuksi. Huomatkaa muhkea mötikkälettini, joka kanavoi vahvasti ja tarkoituksellisesti Gigiä.
Vesilaitosmuseo oli pieni, vain muutaman huoneen kokonaisuus, mutta ihana tila täynnä rosoista kauneutta. Aikamatka 1900-luvun alkupuoliskolle. Meillä oli tiukka aikataulu, enkä ehtinyt katsella ympärilleni läheskään tarpeeksi.
Kun piti pönöttää! Ja kannatella kirjoja! Mutta museo on auki ryhmille tilauksesta ja yleisemmin kerran kuussa (tulevat aukiolopäivät näkee vaikkapa vesilaitosmuseon nettisivulta). Ehkä menen sinne toisella kertaa ihan vain pällistelemään!
Kylmästä tihkusateesta olikin sitten hyvä lähteä lämmittelemään trooppiseen ympäristöön Turun kasvitieteelliseen puutarhaan. Turkulaiset, kannattaa muuten mennä kasvitieteelliseen juuri nyt. Siellä on satokausi kukkeimmillaan ja pieniä kaloja, jotka syövät pieniä sormenpäitä.
Upeita kuvia, varsinkin ensimmäinen!
Onko muhvin tekeminen vaikeaa? Nimimerkillä Sain käsitöistä seiskan…
Kiitos! Muhvin tekeminen oli helppoa, varsinkin jos vähän huijaa. Ostin nimittäin jostain alennusmyynnistä muutama vuosi takaperin muodissa olleet karvasäärystimet ja ompelin ne yhteen. 😀 Piilotin liitoskohdan pitsillä ja lisäsin joskus muinoin keskiaikamarkkinoilta ostamani sudenpäänastan koristeeksi. Lähdin tuosta säärystinajatuksesta ihan laiskuuttani (niissä on sisäkankaat ja rakenteet jo valmiina), mutta samaan lopputulokseen pääsee ihan ostamalla kangaskaupasta tekoturkista ja ompelemalla siitä haluamansa kokoisen tuubin. Lisäksi tarvitset jonkun sisäkankaan ja todennäköisesti vanua tms tuomaan muhviin jämäkkyyttä (sen pitää pysyä tuubin muotoisena käsissä). Tuo jämäkkyyden aikaansaaminen lienee vaikeinta, muhvihan on käytännössä vain suorakulmion muotoisia kangaspaloja sisäkkäin.
Tässä on Youtube-tutoriaali karvaisen muhvin tekemiseen. http://www.youtube.com/watch?v=cA9G6J4G-8U
Tässä yksinkertaisempi blogipohjainen tutoriaali. http://lookmanopatterns.blogspot.fi/2009/11/make-this-muff-toasty-tutorial.html
Tässä toinen blogitutoriaali, muhkeamman 1800-lukulaisen muhvipohjan tekemiseen (tutoriaali on kahdessa osassa, toiseen osaan linkki jutun lopussa). http://koshka-the-cat.blogspot.fi/2013/01/an-18th-century-muff-base-tutorial.html
Ja vielä tutoriaali muhvin tekemiseen vanhasta karvatakista! (Miesten vanhoja takkeja saa kirpparilta parilla eurolla ja niistä saa tehtyä vaikka mitä steampunk-henkisiä juttuja, koska materiaalia on paljon. Esim. hieman kulahtaneet, karseannäköiset kasarinahkatakit ovat kultakaivos). http://www.youtube.com/watch?v=eROibVVxIps
Hyvä tietää, että jos joskun haluan pukeutua steampunkiksi, pitää vain mennä KappAhliin ja H&M:ään. ;-P
Muoti kiertää ja tällä vuosituhannella monet vaateketjut ovat ottaneet vaikutteita kauempaa historiasta. Steampunk-pukeutuminen taas voi olla mitä tahansa täyshistoriallistamisen, korsettipunkin tai arkisemman ”steampunk-vaikutteisen” välimaastossa. Kyse on usein yksityiskohdista. Nämä kauluspaidat (mulla on pari) ja liivin olen ostanut noin viitisen vuotta sitten, kun Henkkamaukassa oli paljon viktoriaanisen ja edvardiaanisen ajan muodista inspiroitunutta tavaraa. Esim. kauluspaidoissa oli puhvihihoja ja pienet kaulukset, jotka voi myös nostaa pystyyn (useimmissa moderneissa kauluspaidoissa on suht leveät kaulusliepeet, rintataskuja yms. mitkä tekevät niistä liian modernin näköisiä ja hankalia steampunk-käyttöön). Useimmiten ongelma moderneissa, vanhoja vaikutteita heijastavissa vaatteissa on kuitenkin materiaali. Käyttämällä vahvasti keinotekoisen oloisia ja esim. läpinäkyviä, kiiltäviä kankaita muotirytky saadaan näyttämään ”ei-vanhalta”, vaikka muotokieli olisi suoraan 1800-luvulta. Mikä on varmasti parempi normikäyttäjälle, mutta ikävää steampunkkarille. 🙂
Kasakkatyylistä karvahattua olin muuten metsästänyt jo vuosia, mutta en halua käyttää oikeaa turkista enkä maksaa myöskään hatuistani maltaita, joten kun tuo ihanuus löytyi KappAhlista (edustaa suunnilleen samaa historiallista trendiä kuin H&M:n vaatteet) olin aika jouluissani. 🙂
Minusta tuntuu hieman hassulta nimittää viktoriaanista pukeutumista steampunkiksi. :-> Siis jos on vain vanhanaikaisia vaatteita eikä mitään laseja yms härpäkkeitä, jotka olisivat sitä steamia tai punkkia. Mutta en tosiaan tiedä steampunkista juuri mitään, tämä on vain oma fiilikseni.
Aika yleinen väärinymmärrys, uskoisin. ”Jos olet steampunkia, missä on mekaaninen kätesi, eh?” 🙂 Steampunk näyttäytyy nykyään hyvin vahvasti sen näyttävämmän cosplay-ulottuvuuden ja amerikkalaistyylisen gadget-intoilun kautta. Mutta pitää ajatella laajemmin: Enemmän kuin tiukka pukeutumisen tapa, steampunk on yleisempää estetiikkaa, viktoriaanistyylisen kauneuden arvostamista. Pukeutuminen taas vaihtelee todellakin laidasta laitaan, kantajan ja tilanteen mukaan. Tämä on kuitenkin jo verrattain laaja ja pitkäikäinen alakulttuuri, jossa on omat, ajan mukaan vaihtuvat trendinsä. Itse kiinnostuin steampunkista pitkälti pukuharrastuksen takia (joka nyt on jäänyt ikävä kyllä hieman taka-alalle) ja lähtökohtani oli alunperin hyvinkin periodiuskollinen. Mikä oli aika tyypillistä silloin, kun skeneen tutustuin.
Alakulttuurina steampunk on siitä jännä, että se on villitys, joka on levinnyt aikuisilta nuorten pariin. Silloin kun itse kiinnostuin aiheesta, valtaosa harrastajista oli korkeasti koulutettuja ja yli kolmekymppisiä. Useimmilla oli jonkin sortin punkkari- tai goottimenneisyys, mutta olivat aikuistuttuaan ja siirryttyään työelämään löytäneet steampunkin. Steampunk oli anarkoestetiikkaa, jota he saattoivat toteuttaa myös työpaikoillaan ja vaikkapa perheenisän arjessa, ja säästää villimmät vermeet steampunk-tapaamisiin (jos tällaisiin pääsivät, steampunkhan on hyvin vahvasti internet-ajan ilmiö). Steampunk-yhteisöissä noudatettiin tiukkaa kohteliaisuuskoodia ja elettiin hyvinkin ”siivosti”. Se tuntui oudolta ja anarkistiselta siihen aikaan. Hirveän älyllistähän se oli, ja vaati mukaan tulijalta vähintään perustiedot viktoriaanisesta ajasta ja halun oppia lisää. Steampunkeille oli yhteistä juuri älyllisyys, kokeilunhalu ja asenne: Älä tule sanomaan, millainen minun pitäisi olla. (Tätä viimeistä ei voi liikaa alleviivata, kun puhutaan mistä tahansa steampunkin osa-alueesta.)
Missään tapauksessa steampunk-pukeutujan ei siis tarvitse kantaa tiettyjä ulkoapäin määriteltyjä merkkejä ollakseen ”steampunk”. Ei tarvitse pukea piknikille tekokättä tai sujauttaa goggleja silinterihattuun. Ei tarvitse käyttää silinterihattua. Jokaisen asun, jota kantaa, ei tarvitse olla alleviivatusti ”steam” ja ”punk”. Voi olla casual steampunk työpaikallaan, hyvin leikatussa kauluspaidassa ja liivissä, kellonvitjat taskussa ja kalvosinnapeissa cthulhut. Ei ole olemassa höyrypoliisia, joka tulee sanomaan, että nyt väärin teit.
Oma pukeutumiseni vaihtelee yllä kuvatun tyyppisistä historialliseen tunnelmaan tähtäävistä asuista hyvin arkiseen ”rattaita t-paidassa, polvihousut ja spatsit” -vaatekertoihin. En pukeudu koko ajan steampunkisti, mutta arvostan estetiikkaa ja lisään sitä sinne, missä se luontevalta tuntuu ja silloin, kun siltä tuntuu. (Tässä tapauksessa haettiin nimenomaan periodityyppistä vaatekertaa, koska gadgetit ja ulkokorsetit eivät olisi sopineet tuohon ympäristöön ollenkaan.) Eikä mulla ole tässä iässä enää mitään tarvetta vetää täyttä höyryä/punkia/goottia päälle arjessa. Säästän ne tapahtumiin. 😀 Sitä paitsi, kyllähän tuossa asussa on hyvinkin paljon punkia: Muikeat 160 cm punkkia ja jos tukka lasketaan, puoli metriä päälle. Eiköhän se riitä.
Hienot kuvat ja kaunis asu! Toisinaan ketjukaupat yllättävät ja sieltä löytyy juuri se mitä on etsinyt jo kauan.
Kiitos! Avoin ja utelias mieli lienee steampunk-entusiastin hyödyllisin ominaisuus. 😉
Sanon vielä, että HUIKEA copycat-Gigi sun blogissa!!! *Ottaa hatun päästä ja kumartaa syvään* :O
Kiitos kaunis! Oli mainiota viettää hetki Giginä.