Ensinnä ajankohtaisin:

Kirjailijavieraana Magdalena Hai

Tiistaina 1.4. klo 12 Hervannan kirjasto

Magdalena Hai on Maskun metsissä asuva kirjailijapseudonyymi, jonka mielestä leikkimistä ei tule lopettaa aikuisenakaan. Hän kirjoittaa pääasiassa spekulatiivista fiktiota sekä omaa kuvitteellista elämäkertaansa nettisivulla Kryptozoologisia tutkimuksia. Magdalena Hain esikoisromaani Kerjäläisprinsessa (Gigi ja Henry 1) oli ensimmäinen suomalainen steampunk-genreä edustava teos ja ehdokkaana LukuVarkaus 2013 -kisassa vuoden parhaaksi lastenromaaniksi.

Sinne siis kaikki kynnelle kykenevät. Tai jos teillä ei ole parempaa tekemistä. Lupaan olla viihdyttävä ja eriskummallinen. Lupaan myös ihan oikeasti tulla paikalle (ja voitte uskoa minua, koska vielä ei ole aprillipäivä).

Viikonloppuna olin siis käymässä Tampere Kuplii -sarjisfestareilla. Lähdin paikan päälle jo aamujunalla, jotta ehdin toteuttaa yhden ”Äh, olisipa ollut kiva” -ajatuksistani: Kuvata ja tutkailla rauhassa Tammerkosken jännittävää teollisuusympäristöä. Mikä mieletön paikka keskellä yhtä Suomen suurimmista kaupungeista!

”Kosken roiskeita kameranlinssissä” -meitsie

Oman esiintymiseni ohessa ehdin kuuntelemaan muutamaa ohjelmaa: Marianna ”Kisu” Leikomaan luentoa Neil Gaimanin Sandmanista,

Hilkka Vähäsen informatiivista ohjelmanumeroa mekanismeista Hollywoodin supersankarielokuvien taustalla

ja Anni Nupposen Muumi-luennon, josta otin vain näin kämäisen kuvan. Mutta luento itsessään oli hauska.

Omakin esiintymiseni meni kuuleman mukaan ihan jees. Saatte päätellä sen itse, kun Tampere Kupliin ohjelmavastaavat ovat saaneet luennon taltioinnin Youtubeen. Gääk!

Tänään haluaisin kuitenkin kiinnittää huomionne ongelmaan, josta kärsin. Tai oikeastaan kärsimys ei ole niinkään omaani, vaan kaikkien niiden, jotka ottavat minusta kuvia esiintymisteni aikana. Kyse on tietenkin minun lerppuvasta kuminaamastani. Esiintymisissä otetuissa kuvissa olen nähkääs lähes poikkeuksetta sumea, tärähtänyt tai jonkinlainen kammottavalla tavalla epämuodostunut, mahdollisesti geneettisesti manipuloitu jättijyrsijä. Minulla on sellainen naama, jolle pelletkin nauraa. Kaikesta päätellen kuminaama on piilevä ominaisuus, joka hyppää esiin live-esiintymisissä ja tallentuu ainoastaan still-kuviin. (Videolla näytän todistettavasti suht normaalilta.) Tai voi sen sanoa niinkin, että minusta on ilmeisen vaikea saada hyvää kuvaa lennosta. Jos haluaa olla tylsä.

Mutta kuvitelkaa sitä tuskaa, jota hyvät ystäväni kokevat, kun nakitan heidät taltioimaan esityksiäni. He tekevät tietenkin parhaansa. Hehän pitävät minusta ja ovat tottuneet jättijyrsijän ominaisuuksiini. Ja saanhan minä aina hyvät naurut, kun katson kuvia läpi myöhemmin. Tällä kertaa ajattelin jakaa hekotukseni teidän kanssanne. Seuraa kuvasarja, jotka kutsun nimellä ”Edustavan luentokuvan metsästys”.

*dramaattista rummun päristystä*

No, ehkä ei sentään.

Kas, valtava höyrykone. Katsokaa nyt sitä.