Tässäpä teille tonttuja pari: Röpö ja Repe ja Minttu-Mari. Seuranaan kaksi pukkia kummaa, mulkosilmäistä, näöltään tummaa. Karvaisia ja outoja kyllä, ei yhdenkään pää yli pöydän yllä.

Peikot näet tontuiksi alkoivat tänään. Ne joutuivat heti totiseen kränään, kun tontuilta peikot varasti lakit ja söivät kehvelit pöydästä nakit. Tontuthan vallan suivaantui siitä, ei sanani edes kertomaan riitä.

Olisi alkanut aika taisto, rähinä sekä rystysen maisto. Mutta silloin saapui Joulupukki, tuo teräväsilmäinen superukki. Eristi tontut, peikot pussiin tunki. Sen olalle heitti, koska oli niin lunki.

”Jösses sentään tontut, peikot! Ootteko kaikki päästänne heikot? Nyt riidat, raivot saapi riittää. Joulun henki teitä kiittää.”

Tontut noloina päänsä laski, punaisena joka ikinen naski. Pussista myöskin huusivat peikot:

”Armoa Pukki, pyytää nää veikot! On jalkamme vetelät, häntämme heikot!Unholaan jääköön surkea tapaus, meitä kutsuu jo vapaus!”

Näin loppui peikkojen tonttuleikit: Pukki pussin aukaisi ja peikot ulos pyöräytti, lähdön saivat helppoheikit.

Ei peikosta helpolla tonttua saa, mutta tonttua vasta se karvastaa, jos joku sellaista koettaa.

Tonttu on tonttu ja peikko on peikko. Siinä tarinan opetus ja tästä seuraavaksi seuraa tarinamme lopetus:

Loppu.