Oli kerran tuhma tonttu,
ärrinmurrin uhma tonttu.
Potkiskeli pitkin pihaa,
nyiskeli pukin hihaa
kesken askareiden
Joulupukki ihmeissään
päätään pyöritteli
ei käy kesken joulukiireen
pöhköläisen peli
Oli kerran tiukka tonttu,
turhakuri piukka tonttu.
Käski toiset tontut nurkkaan,
kohdisteli kiukkuu purkkaan
kesken askareiden
Joulupukki ihmeissään
päätään pyöritteli
ei käy kesken joulukiireen
pöhköläisen peli
Oli kerran laiska tonttu,
lössönnössö raiska tonttu.
Päiväunta uneskeli,
lepotaukohaaveskeli
kesken askareiden
Joulupukki ihmeissään
päätään pyöritteli
ei käy kesken joulukiireen
pöhköläisen peli
Oli sitten joulutonttu,
mestari ja koulutonttu
laittoi töihin laiskatontun
tuhmatontun, tiukkatontun
touhuun askareiden
Tontut hyöri, laittoi tupaa
kysymättä pukin lupaa
Kinkun, kuusen, joulurauhan,
piparkakun, lahjanauhan.
(Pakkasenkin pienen, lauhan.)
Joulu saattoi vihdoin alkaa,
kun tontut rinnan, tasajalkaa
sitä valmisti!
Joulupukki kiitteli,
päätään nyökytteli
sanojansa haeskeli
silmää vetisteli:
”Nyt on hyvä lähteä,
lahjoja jakamaan
seuraan joulutähteä
reellä maailmaan
Jos ei ole tiellä likaa
eikä lumikuuroa
tulen kotiin tuota pikaa
säästäkää mulle puuroa!”
Olipas se hassu pukki kun se vaan pyöritteli päätään. Piti olla vielä yksi pomotonttu pomottamaan muita tekemään pukille hommia. Peikko luulee, että tässä on joku kansantaloustieteilijäorganisaatiopsykologivastahankatonttu taas ollut liikkeellä. 🙂
Hehee. 😀 Korvatunturihan on tiukan byrokraattishierarkinen järjestelmä. Sitä johtaa oligarkkitonttujen liittouma, joiden ainoana tehtävänä on ajaa vain ja ainoastaan maailman lasten asioita. Kauheita tyyppejä, eivät anna kenenkään lorvehtia pajassa tahi nenäänsä kaivaa, varsinkaan tähän aikaan vuodesta. Onneksi Joulupukilla on veto-oikeus, mitä tulee lahjojen antamiseen. Oligarkkitontut menevät nimittäin joulun alla joskus hieman sekaisin ja haluavat alkaa jakamaan lahjoja varsin löysin rantein. Mitä siitäkin tulisi, jos tuhmatkin lapset saisivat paketteja? Täysi kaaos! Moraalin tuho!